Generatiivinen tekoäly muuttaa nopeasti uutismedian tuotantoa, jakelua, asiakaskokemusta, liiketoimintamalleja ja kilpailua. Mediayhtiöiden on ratkaistava, miten teknologian tehokkuus- ja palveluhyödyt yhdistetään journalistiseen vastuuseen, yleisön luottamukseen ja kestävään liiketoimintaan. Suomessa haastetta lisäävät vahva maksuton uutistarjonta ja yleisön varauksellinen suhtautuminen tekoälyn käyttöön journalismissa.
AiKo-hankkeessa tarkasteltiin tekoälymurroksen nykyhetken ja lähitulevaisuuden mahdollisuuksia ja haasteita suomalaisella media-alalla. Hankkeen keskeinen tulos on, ettei tekoälyllä ole uutismediassa yhtä yksiselitteistä myönteistä tai kielteistä vaikutusta. Ratkaisevaa on, missä roolissa sitä käytetään. Tekoäly voi toimia toimituksen tuotantoteknologiana, näkyä kuluttajalle tietona sisällön alkuperästä tai tuottaa suoraa palveluhyötyä esimerkiksi personoinnin, tiivistämisen ja lähteiden yhdistämisen kautta.
Kolme keskeistä havaintoa
Tutkimuksessa tehtiin kolme keskeistä havaintoa:
- Tekoälyn käytöllä uutismediassa on korkea luottamuskynnys. Vain 14 prosenttia suomalaisista luottaa siihen, että tekoälyä käytetään uutismediassa vastuullisesti ja ihmisen valvonta säilyy riittävänä. Samaan aikaan 78 prosenttia pitää inhimillistä harkintaa journalismissa korvaamattomana. Asiantuntijapaneeli vahvistaa saman viestin: ihmisen valvonta, selkeät vastuut, tekoälyosaaminen ja eettinen riskienhallinta ovat onnistuneen käyttöönoton keskeisiä edellytyksiä. Tekoälymurros on siten vähintään yhtä paljon luottamus-, johtamis- ja osaamiskysymys kuin teknologiakysymys.
- Läpinäkyvyys on välttämätöntä – mutta ei vaikutuksiltaan neutraalia. Kirjallisuus ja asiantuntijapaneeli korostavat tekoälyn käytöstä kertomista ja ihmisen vastuun näkyväksi tekemistä. Kuluttajakokeessa täysin sama artikkeli arvioitiin kuitenkin journalistiselta laadultaan tilastollisesti merkitsevästi heikommaksi, kun sen kerrottiin olevan tekoälyavustajan tuottama ja toimituksen tarkistama. Ero näkyi myös kaupallisessa harkinnassa: palvelun tilaamista myönteisesti harkitsevien osuus oli tekoälyryhmässä noin kolmanneksen pienempi kuin toimitusryhmässä, 13 prosenttia verrattuna 19 prosenttiin.
- Tekoäly tuottaa hyötyä, mutta maksullinen erilaistuminen syntyy vahvemmin journalismista. Personointi, useiden lähteiden yhdistäminen, tiivistäminen ja äänisisällöt muodostivat uskottavan tekoälyä hyödyntävän palvelun. Sen keskimääräinen maksuhalukkuus, 4,09 euroa kuukaudessa, ei kuitenkaan eronnut tavanomaisen uutispalvelun 4,29 eurosta. Selvästi korkein maksuhalukkuus, 8,42 euroa, kohdistui syvälliseen ja tutkivaan journalismiin perustuvaan palvelukokonaisuuteen. Tulos ei osoita puhdasta ihmistyön tai tekoälyttömyyden hintapreemiota, mutta kertoo vahvan journalistisen erilaistumisen suuremmasta arvopotentiaalista.
Miten skaalata journalistista erilaistumista heikentämättä sitä, mistä yleisö maksaa?
Tekoäly on vahvimmillaan tehokkuuden, skaalautuvuuden ja toiminnallisten hyötyjen tuottamisessa. Juuri nämä ominaisuudet ovat kuitenkin suhteellisen helposti kopioitavissa. Samalla suurin maksuhalukkuus kohdistui vaikeammin skaalautuvaan, vahvasti erilaistuvaan journalismiin – ja tekoälyn näkyvä osallistuminen sisällön tuottamiseen voi heikentää sen koettua arvoa.
Tästä syntyy vakiintuneen uutismedian strateginen haaste: tekoälyn pitäisi auttaa skaalaamaan juuri sitä journalistista arvoa, jota muiden on vaikea kopioida. Samalla alkuperäinen journalismi voi tulevaisuudessa olla arvokasta myös ulkopuolisille tekoälypohjaisille uutispalveluille, jotka tarvitsevat luotettavaa ja erottuvaa sisältöä tiivistämisen, yhdistämisen ja personoinnin raaka-aineeksi. Oman sisällön arvo voidaan tällöin ottaa talteen suorassa yleisösuhteessa, sisältöjen lisensoinnissa tai molemmissa – mutta samalla on ratkaistava, kuka hallitsee asiakassuhdetta.
Tämänhetkiset kuluttaja-asenteet eivät välttämättä ole pysyviä. Tekoälyn arkipäiväistyessä sen alkuperään liittyvä laatuhaitta voi pienentyä. Toisaalta tekoälyllä tuotetun ja koostetun sisällön määrän kasvu voi myös vahvistaa alkuperäisen, tunnistettavan ja ihmisen vastuulla tuotetun journalismin asemaa premium-arvon lähteenä.
Kuusi suositusta uutismedian johdolle
Hankkeen loppuraporttiin on koostettu tulosten perusteella suosituksia Suomen mediakentälle:
- Kehitä merkityksellistä läpinäkyvyyttä. Kerro tekoälyn käytöstä tavalla, joka auttaa yleisöä arvioimaan sisällön alkuperää, luotettavuutta ja vastuuta.
- Tee human-in-the-loopista aktiivista laadunvarmistusta. Ihmisen tehtävä ei ole vain hyväksyä tekoälyn tuotosta, vaan arvioida, haastaa ja täydentää sitä.
- Kohdenna tekoäly vaikeasti kopioitavan journalistisen arvon vahvistamiseen. Vapauta resursseja alkuperäiseen tiedonhankintaan, analyysiin, asiantuntemukseen ja tutkivaan journalismiin.
- Rakenna maksullinen arvolupaus asiakkaan ratkaisemattoman tarpeen ympärille. Kysy, mitä asiakas ei saa maksuttomasta vaihtoehdostaan.
- Testaa tekoälyavusteista ihmislähtöistä premium-journalismia ja päätä, missä oman sisällön arvo otetaan talteen. Suojaa suoraa yleisösuhdetta, mutta arvioi myös alkuperäisen journalismin mahdollisuuksia uusissa sisältö- ja lisensointimalleissa.
- Rakenna vastuullisuus ja sääntely osaksi suunnittelua alusta lähtien. Yhdistä journalistinen, juridinen, eettinen ja kaupallinen arviointi jo tekoälyratkaisujen kehittämiseen.
Suomalaisen uutismedian strateginen mahdollisuus ei ole vain journalismin automatisointi. Kiinnostavampi mahdollisuus on käyttää tekoälyä skaalautuvaan erilaistumiseen: vahvistamaan alkuperäistä tiedonhankintaa, asiantuntemusta, harkintaa, vastuuta ja luottamusta – niitä ominaisuuksia, joista syntyy vaikeasti kopioitavaa ja kuluttajalle maksamisen arvoista hyötyä.
Tutkimuksessa yhdistettiin ajantasaisen tutkimustiedon ja sääntelyn synteesi, 21 asiantuntijan kaksikierroksinen kansainvälinen paneeli sekä 1 000 suomalaisen aikuisen kuluttajatutkimus. Kuluttajatutkimuksessa toteutettiin kaksi satunnaistettua koetta: ensimmäisessä muutettiin vain identtisen uutisartikkelin tekijämerkintää ja toisessa vertailtiin kolmen erilaisen maksullisen uutispalvelun kysyntää ja maksuhalukkuutta. Tuloksia tulkittiin media-alan ammattilaisten kanssa työpajoissa ennen johtopäätösten ja suositusten tekemistä.
Media-alan tutkimussäätiö rahoitti hankkeen.
