Stipendiblogi: Somejournalismiin on panostettava, mikäli haluamme säilyttää laadukkaan uutismedian Suomessa

Stipendikilpailu Uudet sisällöt Stipendit

Nea Nygren tutki maisterintutkielmassaan, kuka tekee sanomalehdissä päätökset someen jaettavista uutisista ja millä perustein. Nygren palkittiin tutkielmastaan Media-alan tutkimussäätiön stipendikilpailussa.

Kuvassa käsi pitelee puhelinta, jonka näytöllä näkyy sosiaalisen median sovelluksia.

Sosiaalisen median asemasta suomalaisten nuorten pääasiallisena uutislähteenä on uutisoitu jo moneen otteeseen. Tämän vuoksi on keskeistä ymmärtää ja avoimesti kertoa, kuka päätökset nuorten kuluttamien uutisten takana tekee. Erityisesti nuorten suosimiin video- ja kuvapohjaisiin sosiaalisen median alustoihin päätyy nimittäin vain murto-osa kaikista lehtien kirjoittamista jutuista. Kun aloin perehtyä aiheeseen syvällisemmin, huomasin nopeasti, miten itsenäisesti vain muutama henkilö suurtenkin mediatalojen ja lehtien sometiimeissä näitä päätöksiä tekee. Heidän merkityksestään ja vallastaan huolimatta sometiimiläisten tekemää työtä tunnetaan huonosti sekä lehtien sisällä että niiden ulkopuolella.

Keväällä 2026 valmistuneen maisterintutkielmani avulla toivon osaltani valottavani hieman tätä edelleen pitkälti pimennossa olevaa journalismin osa-aluetta. Tutkin haastatteluiden ja teema-analyysin avulla toimittajien omia tulkintoja siitä, ketkä suomalaisten sanomalehtien sometiimeissä päättävät julkaistavista jutuista, miten ja millä perustein. Aineistoni koostui kuudesta haastattelusta kolmen tunnetun sanomalehden sometiimiläisten kanssa. Teoreettisena kehyksenäni toimi portinvartijateoria eli 1950-luvulta periytyvä ajatus siitä, että jokaisen julkaistun uutisen takana on tekijä, joka on päättänyt päästää juuri kyseisen jutun läpi ja samalla jättänyt jotain muuta julkaisematta.

Tiivis ydin, laaja ulkokehä

Sometiimien ydin koostui haastateltavien mukaan vain muutamasta ihmisestä noin kymmeneen riippuen lehdestä, ja julkaisuvuorossa oleva toimittaja päätti sisällöstä useimmiten itse. Sometiimien päätöksentekijöissä korostuivat etenkin nuoret ja naispuoliset toimittajat, joille oli kuitenkin ehtinyt karttua kokemusta myös muista toimituksista. Haastateltavat korostivat, että itsenäisyys kumpuaa ensisijaisesti vahvasta luottamuksesta sometiimiläisiin, mutta lisäksi osin muodollisen strategian puutteesta.

Tiiviin ytimen ympäriltä paljastui varsin laaja ulkokehä. Lehden muiden toimittajien ja uutispäälliköiden ohella sometiimiläisten päätöksiin vaikuttavat toimitusten erilaiset data- ja tekoälytyökalut, yleisön lähettämät juttuvinkit ja visuaaliset materiaalit, uutistoimistot sekä sosiaalisen median alustat. Portinvartijuus ei siis ole kadonnut mihinkään, vaan hajautunut aiempaa useammalle tekijälle. Tunnistin haastattelujen pohjalta viisi pääasiallista tapaa, joilla juttu voi päätyä sosiaaliseen mediaan asti: lehden sisäinen vinkki, sometiimin oma valinta lehden juttutarjonnasta, yleisön ehdotus, uutistoimiston materiaali tai sometiimin itse ideoima ja toteuttama sisältö. Kaikissa tavoissa korostui se, että lopullisen julkaisupäätöksen tekee ihminen. Haastateltavat nimesivät ainoaksi poikkeukseksi Facebookin, jonne jutut laitetaan automatisoidusti.

Sometiimeissä uutiskynnys sisältää jotain vanhaa, jotain uutta

Haastateltavat painottivat juttuvalinnoissaan visuaalisuutta, aitoutta, keveyttä, selkeyttä ja tunteisiin vetoavuutta. Kriteerit muistuttavat paljon televisiotoimitusten vastaavia. Sekä televisio- että someuutisille on yhteistä se, että tilaa uutisen kertomiseen on hyvin rajatusti. Sosiaalisessa mediassa uutta on, että toimitusten sijaan reunaehdot asettavat alustat ja muualta tuttu uutiskonteksti puuttuu. Tällöin uutinen saattaa olla esimerkiksi kahden kissavideon välissä. Osa sometoimittajista kertoikin luopuneensa monimutkaisia ilmiöitä avaavista julkaisuista ja keskittyvänsä niiden sijaan yksittäisiin sekä nopeasti ymmärrettäviin uutisiin.

Aidosti pysäyttävää oli se, miten lähes kaikki haastateltavat kertoivat harjoittavansa somessa enemmän itsesensuuria kuin aiemmissa toimituksissa. Toimittajat saattoivat esimerkiksi jättää kiistanalaisiksi luokiteltavat aiheet kokonaan julkaisematta, moderoida julkaisua ympäröivää keskustelua tavallista tarkemmin tai estää kommentoinnin. Mahdolliseksi syyksi tunnistettiin aiempaa tiiviimpi yleisösuhde. Sosiaalisen median alustojen kommenttikentät ovat haastateltavien mukaan huomattavasti aktiivisempia ja hyökkäävämpiä kuin lehtien omissa kanavissa. Kiusaamista saattaa kohdistua niin videoilla esiintyviin toimittajiin kuin heidän haastattelemiinsa henkilöihin. Myös rasismin uhka nousi esiin. Lähteiden suojelu on keskeistä hyvälle journalismille, mutta osittain sen vuoksi vähemmistöön kuuluvien henkilöiden representaatio sekä monet yhteiskunnalliset teemat jäävät sometiimeissä helposti itsesensuurin jalkoihin.

Nuoret vaarassa jäädä yhteiskunnallisen keskustelun ulkopuolelle

Osa haastateltavista perusteli yhteiskunnallisten uutisten poisjättämistä sillä, ettei somen tulisi olla kenellekään pääasiallinen uutislähde, eikä siellä siksi tarvitse uutisoida painavammista uutisista. Ideaaleista ja toiveista huolimatta tutkimustieto kertoo todellisuudesta jo toista: nuoret kuluttavat uutisensa pääasiassa somesta. Haastateltavat olivat itsekin huolissaan nuorten medialukutaidosta sekä erityisesti siitä, miten vaikeaa uutisen, mielipiteen ja mainoksen erottaminen heille vaikuttaa somessa kasvamisen seurauksena olevan.

Media-alalle sosiaalisessa mediassa toimiminen on myös liiketoiminnallinen kysymys. Haastateltavien mukaan somekanavat ovat monelle nuorelle ensimmäinen ja joissain tapauksissa myös ainoaksi jäävä kosketuspinta perinteisiin sanomalehtibrändeihin. Kaikesta huolimatta sometiimit kokivat jäävänsä toimitusten kehityshankkeissa viimeiseksi, kuten verkkojournalismille kävi alkuaikoinaan. Samaan aikaan he kertoivat, että viitteitä uudesta suunnasta on jo ilmassa. Sometekemistä tuodaan nyt lähemmäksi lehden muuta toimituksellista linjaa ja osassa haastattelemistani tiimeistä rakennetaan myös parhaillaan ensimmäisiä virallisia strategioita. Jatkossa nämä toimet voivat tarkoittaa monipuolisempaa uutistarjontaa sosiaalisessa mediassa.

Useampi haastateltava esitti lopuksi kollegoilleen toiveen siitä, ettei somejournalismi muutu vain klikkien metsästämiseksi. He uskovat vakaasti laadukkaan journalismin toimivan kanavasta riippumatta. Perinteiset uutiskriteerit ja journalistin ohjeet ohittivat myös heidän vastauksissaan uudemmat somekriteerit. Jotta suunta olisi vastuullinen jatkossakin, on alan aika kysyä itseltään seuraavaa asiaa: jos sosiaalinen media on se paikka, jossa kokonainen ikäluokka muodostaa käsityksensä journalismista, millaiset resurssit, oikeudet ja velvoitteet sometiimeille pitäisi antaa?

 

Nea Nygren palkittiin tutkielmastaan Media-alan tutkimussäätiön stipendikilpailussa.

Tutkielma Helda-julkaisuarkistossa