Kadulla ilmaston puolesta, uutisissa ilman ilmastoa
Kesällä 2024 ilmastoliike Elokapina järjesti viisi näkyvää mielenosoitusta Helsingissä osana Myrskyvaroitus-kampanjaansa. Seurasin tapahtumien uutisointia erityisellä mielenkiinnolla, koska olin aiemmin keväällä tarkastellut vuoden 2023 Elokapinan Länsiväylän mielenosoituksen käsittelyä uutisissa. Molempina vuosina huomasin uutisoinnissa saman ilmiön: ilmastokriisi ei juuri saanut teksteissä tilaa, vaikka sen takia mielenosoittajat istuivat kadulla. Sen sijaan uutisissa keskityttiin esimerkiksi poliisiväkivaltaan ja liikennehaittoihin. Tämä ristiriita antoi kandidaatin tutkielmalleni aiheen, jota ei ollut vielä tutkittu.
Median tapa käsitellä aiheita uutisissaan vaikuttaa yksilöihin, heidän mielipiteisiinsä sekä julkiseen keskusteluun. Siksi on tärkeää tietää, miten uutisissa puhutaan ilmastomielenosoituksista ja millainen kuva ilmastokriisistä rakentuu. Media on perinteisesti käsitellyt mielenosoituksia tavalla, jota kutsutaan protestiparadigmaksi. Se näkyy uutisissa esimerkiksi virallisiin lähteisiin nojaamisena, yleisen mielipiteen hyödyntämisenä, mielenosoitusten tuomitsemisena ja niiden merkityksen vähättelemisenä. Vähättely liittyy pitkälti valittuihin kehyksiin eli siihen, minkä näkökulman media on aiheesta poiminut ja mitä se painottaa aiheesta uutisoidessaan.
Etsin tutkielmassani vastauksia seuraaviin tutkimuskysymyksiin:
- Miten Elokapinan mielenosoitukset kehystetään Helsingin Sanomien printtiuutisissa?
- Kerrotaanko Elokapinasta uutisoitaessa mielenosoituksen syystä eli ilmastoaiheesta vai syyllistyykö Helsingin Sanomat protestiparadigmaan?
Toteutin tutkielmani tarkastelemalla 13:a Helsingin Sanomien paperilehdessä ilmestynyttä uutista Elokapinan mielenosoituksista. Tutkittavat uutiset olivat ilmestyneet lehdessä yhdestä kolmeen päivää kunkin mielenosoituksen jälkeen. Tutkin uutisia kehysanalyysin avulla eli etsin niistä toistuvia näkökulmia ja painotuksia, joihin mielenosoituksista kerrottaessa keskityttiin. Kiinnitin huomiota sanavalintoihin, siihen ketkä puhuivat, mistä puhuttiin ja mitä jätettiin kertomatta.
Analyysin perusteella esiin nousi neljä toistuvaa painotusta, jotka olivat yhteistyön ja konfliktin kehys, huomioarvoisen tapahtuman kehys, poliisin toiminnan oikeellisuuden kehys ja vaikuttavuuden ja järjettömyyden kehys.
Yleisin kehyksistä oli mielenosoittajien ja poliisin välistä suhdetta korostava yhteistyön ja konfliktin kehys. Se esiintyi 10 uutisessa ja rakensi kuvaa mielenosoituksista poliisin ja aktivistien välisenä asiana. Tyypillistä oli kerrata poliisin toimia kuten pidättämistä, poistumiskäskyjen antamista ja voimankäyttöä sekä Elokapinan toimia, kuten ajoradalla istumista ja muuta (kansalais)tottelemattomuutta. Konfliktin kehyksen piirteisiin kuuluu usein me vastaan he -asetelma ja se, että ilmastoasiat ovat taka-alalla. Tämä näkyi myös näissä uutisissa.
Huomioarvoisen tapahtuman kehys löytyi kuudesta uutisesta, joissa keskityttiin kuvaamaan mielenosoitusten kulkua, liikennehaittoja ja osallistujamääriä. Uutiset olivat sävyltään neutraaleja, ja pyrkivät kertomaan mitä tapahtuu, missä ja milloin. Nämä jutut hyödynsivät poliisin tilannepäivityksiä ja toimittajan omia paikan päällä tehtyjä havaintoja.
Poliisin toiminnan oikeellisuuden kehys esiintyi yhtä usein uutisissa kuin edellinen kehys. Näissä uutisissa keskityttiin poliisin toiminnan arviointiin ja arvottamiseen oikeaksi tai vääräksi. Uutisissa toistuivat sanat kuten raahaaminen, voimakeinot ja kovat otteet. Ristiriitaa juttuihin loi se, että usein toimittajan kirjoittama kuvaus tapahtumista korosti toiminnan äärimmäisyyttä, mutta poliisi puolusteli ja oikeutti omaa toimintaansa.
Neljäs vaikuttavuuden ja järjettömyyden kehys esiintyi vain kahdessa uutisessa. Näissä uutisissa arvioitiin Elokapinan toimintaa joko järkeväksi ja vaikuttavaksi tai perusteettomaksi ja hyödyttömäksi. Ääneen pääsivät tavalliset kansalaiset sekä ympäristö- ja ilmastoministeri. Kehykseen mahtui myös kehuja ja hieman ilmastopuhetta, mutta niukasti. Kansalaisten katugallupin vastauksista kävi ilmi, etteivät he usein edes tienneet mielenosoituksen syytä.
Uutisoinnissa toistui lähes oppikirjamaisesti protestiparadigma, jonka viidestä toimintatavasta näkyi selvästi muun muassa virallisiin lähteisiin nojaaminen ja mielenosoitusten kyseenalaistaminen. Tiedot haettiin ensisijaisesti poliisilta, ja mielenosoittajat pääsivät ääneen harvoin. Hätkähdyttävintä oli, että ilmastokriisi ei noussut missään uutisessa keskiöön eikä siten omaksi kehyksekseen. Mielenosoitusten syiden taustoittaminen oli heikkoa, ja neljässä uutisessa ilmastokriisistä ei puhuttu ollenkaan.
Tulokset saivat minut pohtimaan, miten hyvin suomalainen media onnistuu tehtävässään välittää olennaista tietoa yleisölle. Journalistilla on vastuu yleisöstään ja valta kehystää todellisuutta. Se vaikuttaa yleisön näkemyksiin esimerkiksi aktivismista ja ilmastokriisin todellisuudesta. Ilmastokriisi on yksi historian tärkeimmistä ja kiireellisimmistä uutisista, jota kuitenkin on vääristelty ja vähätelty. Niin myös Elokapinan mielenosoituksista kertovissa uutisista puuttuu syvällisempi ilmastokriisin ja sen seurausten selittäminen.
Jos protestiparadigman käyttö mielenosoitusuutisoinnin yhteydessä jatkuu, sen puolueellisuuden on sanottu vaarantavan käsitys puolueettomasta journalismista. Siksi olisi tärkeää osoittaa mielenosoitusuutisoinnin ongelmat ja kouluttaa toimittajia kehystämisestä ja sen merkityksestä. Journalismin tehtävä ei ole ainoastaan kertoa, mitä tapahtui, vaan myös avata, miksi tapahtui.
Eedit Taipale palkittiin tutkielmastaan Media-alan tutkimussäätiön stipendikilpailussa.
Kandidaatintutkielma Tampereen yliopiston Trepo-julkaisuarkistossa.