Räjähdyksiä ja ruumiita, tuhoa ja tuskaa, pelkoa ja pakenemista, kipua ja kuolemaa. Tätä ovat sotauutiset, joita tulvii ruuduillemme jatkuvalla syötöllä. Venäjän aloitettua täysimittaisen hyökkäyssotansa Ukrainaa vastaan pohdin, miten sodan kaltaisesta aiheesta voi kertoa lapsille. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan median tulee sekä välittää lapsille tietoa että suojella heitä haitalliselta aineistolta. Miten tämä tehtävä toteutuu lapsille suunnatussa sotauutisoinnissa? Millainen rooli sodalla on lasten uutismedioissa, jotka ovat Suomessa vakiinnuttaneet paikkansa 2010-luvun lopulta lähtien?
Näiden kysymysten myötä päädyin tutkimaan maisterintutkielmassani sitä, miten sodasta uutisoidaan lapsentasoisesti. Näkökulmakseni valitsin tiedolliset oikeudet: keskiössä on tasapainoilu lasten tiedon- ja suojelun tarpeen välillä. Tutkielmaani varten haastattelin viittä Yle Mixin ja HS Lasten uutisten toimittajaa. Teemahaastatteluiden kautta perehdyin siihen, miten lasten uutisten toimittajat pohtivat ja perustelevat sotauutisointia koskevia päätöksiään. Haastatteluiden lisäksi analysoin 54 Ukrainan sotaa käsittelevää Yle Mixin ja HS Lasten uutisten uutisvideota, jotka on julkaistu kahden ensimmäisen sotavuoden aikana. Tarkastelemalla uutisjuttuja paneuduin siihen, miten sotauutisissa käytännössä tuetaan lasten tiedollisia oikeuksia.
Tutkimukseni perusteella lapsille suunnatussa sotauutisoinnissa korostuu lasten tiedollisten oikeuksien kannalta kaksi keskeistä asiaa: ymmärrettävyys ja lähestyttävyys. Toimittajien tavoitteena on lisätä lasten ymmärrystä sodasta ja tehdä lasten näkökulma sotaan näkyväksi. Sotauutisissa lasten tiedollisia oikeuksia edistetään paitsi panostamalla uutissisältöjen ymmärrettävyyteen myös suojelemalla lapsia vahingolliselta informaatiolta sekä tukemalla lasten tiedollista toimijuutta eli tuomalla lasten ääntä kuuluviin.
Ymmärrettävyys tiedon omaksumisen ja mielenrauhan edellytyksenä
Haastattelemillani toimittajilla oli yhteinen näkemys siitä, että lasten uutisissa on käsiteltävä myös sotaa – joskaan ei jokaista käynnissä olevaa konfliktia. Toimittajat perustelivat sotauutisointia lasten oikeudella saada tietoa ja ymmärtää sitä. Uutisointiin vaikuttavat myös käytännön realiteetit: sosiaalisen median aikakaudella lapset törmäävät sota-aiheisiin sisältöihin joka tapauksessa. On siis tärkeää, ettei heitä jätetä vaikeaselkoisen, hajanaisen ja jopa väärän informaation varaan. Tarjoamalla selkeästi jäsenneltyjä selityksiä toimittajat pyrkivät osaltaan lievittämään lasten huolta ja pelkoa.
Sotauutisoinnin ymmärrettävyyden kannalta olennaista on tiedon rajaaminen, kielen yksinkertaistaminen, aiheen taustoittaminen ja näkökulman lähestyttävyys. Myös konkreettiset esimerkit ja uutisten visuaalisuus lisäävät ymmärrettävyyttä. Tiedon määrää ja yksityiskohtaisuutta rajaamalla kiinnitetään huomio sodan merkittävimpiin tapahtumiin, mikä myös edesauttaa lasten suojelemista liian ahdistavalta informaatiolta. Kielen yksinkertaistaminen puolestaan tarkoittaa mahdollisimman helppoa sanastoa ja napakoita lauserakenteita. Uutisaiheiden taustoittaminen on välttämätöntä sekä sotaan liittyvien termien käytön että sodan syiden ja seurausten valaisemisen vuoksi. Näkökulman lähestyttävyys taas viittaa siihen, että sotauutiset tarjoavat lapsille jonkinlaisen kosketuspinnan käsiteltäviin aiheisiin.
Ymmärrettävyys koskee paitsi uutisten aiheita ja sisältöjä myös laajempaa informaatioympäristöä. Sotaan liittyvästä julkisesta keskustelusta sekä mediaympäristöstä kertominen lisää lasten ymmärrystä siitä, miten Ukrainan sotaan ympäröivässä yhteiskunnassa suhtaudutaan ja miksi, sekä auttaa heitä suojautumaan esimerkiksi sosiaalisessa mediassa leviävältä disinformaatiolta ja väkivaltaiselta materiaalilta.
Lähestyttävyys keinona herättää kiinnostus ja nostaa lapset esiin
Lähestyttävyys on paitsi osa sotauutisten ymmärrettävyyttä myös itsessään tärkeä elementti lapsille suunnatussa sotauutisoinnissa. Lähestyttävyys herättää yleisön kiinnostuksen sekä tekee sotauutisoinnista lapsille merkityksellistä ja heitä arvostavaa. Keskeistä on lasten elämänpiirin ottaminen uutisoinnin lähtökohdaksi sekä yleisön kanssa tapahtuva vuorovaikutus. Rakentamalla uutisointia lasten kokemusmaailman ja kysymysten pohjalta lapset kohdataan aktiivisina toimijoina. Lapset nostetaan uutisoinnin keskiöön myös esimerkiksi tekemällä heistä uutisjuttujen päähenkilöitä.
Vaikka sodan vaikutuksista lasten elämään on toimittajien mielestä tärkeää kertoa, haluavat he välttää sodan kurjuudessa vellomista. Siksi lasten uutisten toimittajat suosivat sotauutisoinnissa toivon tunnetta luovia narratiiveja. Monet Ukrainan sotaa käsittelevät uutisjutut keskittyvätkin auttamisen ja pakenemisen teemoihin. Yltiöpositiivisuudesta tai vaikeiden asioiden kieltämisestä ei kuitenkaan ole kyse; etenkin sodan alkuvaiheessa julkaistuissa jutuissa painottuvat yleisön tunteiden sanoittaminen ja ikävien tunteiden käsittelemisessä auttaminen. Antamalla painoarvoa lasten ajatuksille ja kokemuksille toimittajat myös tukevat heidän toimijuuttaan.
Sosiaalinen media haastaa uutisointia
Synkkien tapahtumien keskellä aikuisia kehotetaan rajoittamaan lasten uutiskulutusta ja sosiaalisen median käyttöä. Tutkielmani perusteella on kuitenkin tärkeää, että myös kriisiaikana lasten saatavilla on heille kohdennettuja uutisia. Haastattelemieni toimittajien mukaan ymmärrettävä ja lähestyttävä tiedonvälitys suojelee lapsia parhaiten. Lasten oikeus tietoon ja suojeluun eivät siten ole ristiriidassa keskenään. Lasten omien uutisten ansiosta lapset voivat ottaa vaikeistakin asioista selvää yhdessä niihin perehtyneiden aikuisten sekä toisten lasten kanssa.
Lasten uutisten näkökulmasta sosiaalinen media on ristiriitainen julkaisukanava. Esimerkiksi Yle Mix tuottaa uutisia pääasiassa sosiaaliseen mediaan, sillä sen kautta lapset tavoittaa helposti. Toisaalta sosiaalisessa mediassa uutisten sekaan mahtuu lukematon määrä vahingollisia sisältöjä. Miten siis varmistaa lasten pääsy uutisten äärelle ja samalla ehkäistä haitallisen aineiston päätymistä heidän ulottuvilleen? Olennaista on paitsi tiedollisten myös digitaalisten oikeuksien takaaminen: digitaalisen ympäristön on oltava lapsille turvallinen ja osallistava paikka.
Vauhdilla muuttuva mediaympäristö edellyttää lasten uutisten tekijöiltä jatkuvaa kehitystyötä. Lasten tiedollisten oikeuksien turvaamiseksi on välttämätöntä, että lapsille tehdään laadukasta uutisjournalismia. Silloinkin, kun maailmantilanne on synkkä.
Maisa Mikkola palkittiin tutkielmastaan Media-alan tutkimussäätiön stipendikilpailussa.
Maisterintutkielma Helsingin yliopiston Helda-julkaisuarkistossa