”Ootko koskaan miettinyt, kuinka kauan sadekuuro kestää ja mistä tietää, onko sadekuuro loppumassa?” Näin kysyin uutisvideon alussa, jonka kuvasin sateenvarjon alla kaatosateessa. Olin keväällä ja kesällä 2024 harjoittelussa Yle Turussa. Sadevideo näytettiin alueuutisissa, mutta julkaistiin myös sosiaalisessa mediassa ja verkossa. En osannut luokitella videota mihinkään tiettyyn kategoriaan. En tiennyt, oliko uutinen sosiaalisen median selitysvideo vai perinteinen televisiojuttu, sillä se vaikutti joltain näiden välimuodolta. Uutisvideossa hyödynnettiin mielestäni eri alustojen sisällöllistä yhteistekemistä. Huomasin, että Ylellä pohdittiin paljon sitä, miten juttujen versiointia voitaisiin vähentää. Harjoitteluni aikana Yle Uutisten ilme uudistettiin, minkä takia videokerrontaa haluttiin myös modernisoida.
Ymmärsin myös, että uutisvideoilla tavoiteltiin erityisesti nuoria. Kyse oli kuitenkin laajemmasta ilmiöstä. Eri mediatalot haluavat tavoittaa yhä enemmän nuoria, sillä uutisten lukemista ei enää koeta ”kansalaisvelvollisuutena”. Sen takia mediat, myös sanomalehdet, panostavat sosiaalisen median kanaviinsa ja tekevät erilaisia videoita somealustoilleen.
Audiovisuaalisella sisällöllä on erityistä merkitystä Ylelle, sillä se on perinteinen broadcasting-talo ja luotettu julkisen palvelun media. Myös Yle-laki (2022) velvoittaa pääsääntöisesti Ylen liittävän verkkojulkaisuihinsa audiovisuaalista sisältöä. Verorahoin kustannettavan mediatalon on tuotettava sisältöä kaikille kohderyhmille. Tutkielmani tekohetkellä vuonna 2024 Yleen kohdistui paljon julkista keskustelua ja myös Suomen mediahistorian suurimmat Ylen muutosneuvottelut olivat vielä tulossa.
Kandidaatintutkielmassani selvitin, miten Yle hyödyntää alustoillaan sisällöllistä yhteistekemistä ja millaista se on. Etsin vastauksia, miten Yle voisi tehdä uutisvideoita, jotka toimisivat sekä somessa, verkossa että televisiossa. Tutkimus vastasi kysymyksiin, millaisia Ylen uudenlaiset uutisvideot ovat somessa, verkossa ja televisiossa yhteistekemisen näkökulmasta sekä miten Yle voisi kehittää uutisvideoita.
Käsittelin kandini teoriapohjassa hybridiä mediajärjestelmää, julkisen palvelun mediaa sekä sosiaalisen median logiikkaa. Haastattelin tutkielmaan viittä Ylen työntekijää Ylen Pasilan ja Turun toimituksista. Haastateltavat tekivät eri alustojen videosisältöjä työkseen tai olivat vastuussa niistä. Tutkimuksen analyysi oli laadullista sisällönanalyysia, tarkemmin määriteltynä temaattista analyysia.
Huomasin tutkielmani tulosten perusteella, että Ylellä on eri alustojen välistä sisällöllistä yhteistekemistä ja siihen pyritään mahdollisuuksien mukaan. Erityisesti verkon uutisvideot sopivat hyvin kaikille alustoille. Sen sijaan somen ja television yhteistyö koettiin ongelmallisena, sillä toimittajan esiintyminen niissä on hyvin erilaista. Somessa kieli on puhekielisempää ja nopeaa, televisiossa taas muodollisempaa.
Tutkielmani mukaan Ylen erilaiset konseptit helpottavat sisällöllistä yhteistekemistä. Esimerkiksi minuutin selitysvideot koettiin kaikkiin julkaisukanaviin sopiviksi. Niissä toimittaja kertoo omilla kasvoillaan uutisaiheesta napakasti ja selkeästi. Havaitsin, että uudet videokonseptit lisäävät luovuutta ja motivoivat toimittajia. Uusien videokonseptien avulla Yle pystyy myös tavoittamaan esimerkiksi somessa kohderyhmiä, jotka eivät muuten seuraisi aktiivisesti uutisia.
Toisaalta huomasin, että yhteistekemisen haasteina pidettiin erilaisia kuvakokoja ja -muotoja. Puhelimella video on pystykuvaa, kun taas televisiossa se on vaakakuvaa. Toisaalta vaakakuva voidaan muuttaa sosiaaliseen mediaan sopivaksi neliöksi. Tulevaisuudessa myös tekoälyn avulla voisi muokata videoiden muotoja ja kokoja.
Versioinnin vähentämisen koettiin myös lisäävän toimittajan tehokkuutta ja säästävän aikaa. Uudenlaiset uutisvideot koettiin kustannustehokkaina ja innovatiivisina. Yhteen videoon pyrkiminen vähentäisikin huomattavasti toimittajan työtaakkaa ja lisäisi resursseja.
Toisaalta pohdin, onko loppujen lopuksi yhtä videoformaattia, joka toimisi täydellisesti kaikilla alustoilla? Monesti uutisvideot vaativat hieman muokkaamista esimerkiksi juuri erilaisten kuvakokojen ja grafiikoiden takia. Myös videoiden tempo ja toimittajien esiintyminen vaikeuttavat alustojen yhteistekemistä. Somessa erityisesti aloituskuvalla ja visuaalisuudella on merkitystä, sillä katsojan mielenkiinto on saatava nopeasti. Myös videoiden rytmin on oltava nopeaa, kun taas televisiossa se on hitaampaa.
Ideaalitilanteessa toimituksilla voisi olla yksi uutisvideo, joka toimisi kaikilla alustoilla. Vaikka tutkimukseni kohdistui Yleen, on sen tulokset sovellettavissa hyvin myös kaupalliseen mediaan. Eri alustojen sisällöllinen yhteistekeminen on laaja media-alan ilmiö ja koskee käytännössä kaikkia medioita nyt ja tulevaisuudessa. Esimerkiksi kaupalliset mediat, kuten MTV ja Helsingin Sanomat, julkaisevat myös selitysvideoita sosiaaliseen mediaan.
Kandidaatintutkielma kiinnittyi temaattisesti Jyväskylän yliopiston journalistiikan opintosuunnan tutkimushankkeeseen Hetkellisyys ja visuaalisuus sosiaalisen median uutissisällöissä (2024—2027).
Aada Vaaherkumpu palkittiin tutkielmastaan Media-alan tutkimussäätiön stipendikilpailussa.
Kandidaatintutkielma Jyväskylän yliopiston Converis-tutkimustietojärjestelmässä.