Hypestä huolimatta generatiivinen tekoäly (GenAI) ei ole jäänyt muotisanaksi media-alalla – siitä on muodostunut journalistista työtä perustavanlaatuisesti muovaava voima. Tämä muutos on erityinen juuri journalismissa, jossa on perinteisesti korostettu ja arvostettu ihmisvetoista tarinankerrontaa, tarkkuutta ja luotettavuutta. Tällaisessa kontekstissa GenAI-ratkaisujen hyödyntäminen saattaakin tuntua arveluttavalta. Samaan aikaan taloudelliset muutospaineet ohjaavat vähintäänkin testaamaan uusia teknologioita toiveena työn tehostaminen, helpottaminen ja uusien työtapojen luominen. Halusin pro gradu -työssäni valottaa tätä ilmiötä paremmin erityisesti journalistista työtä tekevien ihmisten näkökulmasta: kuinka uusi teknologinen mullistus vaikuttaa heihin ja miten vaikutuksia voidaan huomioida suomalaisten mediaorganisaatioiden johtamisessa?
Tutkielmassa syvennytään kahteen tutkimuskysymykseen:
- Kuinka GenAI-transformaatio vaikuttaa journalistiseen ammatti-identiteettiin?
- Kuinka johtaa GenAI-teknologioiden käyttöönottoa tehokkaasti tavalla, joka tukee organisaation kehittymistä ja kunnioittaa moninaisia ammatti-identiteettejä? (Ssuomenkielisestä käännöksestä jää uupumaan johtamisen (management) ja johtajuuden (leadership) vivahteet, jotka ovat löydösten kannalta merkityksellisiä.)
Kysymyksiin vastataan hyödyntämällä 50:ä journalistisen median ammattilaisen kanssa toteutettua haastattelua, jotka on kerätty neljästä eri organisaatiosta. Haastattelujen laadullinen analyysi muodostaa kuvan monisyisestä ilmiöstä. GenAI:n käyttöönotto on paljon muutakin kuin teknologian soveltamista – se vaikuttaa syvästi journalistien kokemuksiin ammatti-identiteetistä ja ammatillisista rajoista. Nämä vaikutukset määrittelevät, millaisia johtamisen ja johtajuuden lähestymistapoja GenAI-transformaatiossa tarvitaan.
Ammatti-identiteettiin liittyvien löydösten keskiössä on viisi ydinilmiötä. Ensimmäinen on identiteetin voimaantumisen dynamiikka. Sillä viitataan ammattilaisten kokemuksiin uusista mahdollisuuksista ja kehittyvistä kyvykkyyksistä, mutta myös muutoksen luomaan ylikuormitukseen ja kokemuksiin teknologian yhdentekevyydestä, erityisesti kun hype ja todellisuus eivät kohtaa. Muutos voikin sekä voimaannuttaa että lannistaa riippuen kokijasta ja kontekstista.
Toisena ylivertaisten kykyjen identiteetti kuvaa, kuinka ammattilaiset kokevat ja ilmaisevat ylemmyyttä tekoälyyn nähden. Ylemmyydentunne kumpuaa ihmistyön loistavuuteen ja ainutlaatuisuuteen liittyvistä kokemuksista, teknologian tosiasiallisista rajoitteista ja puolustusmekanismina näyttäytyvästä teknologian vähättelystä. Nämä voivat olla osoitus identiteetin vahvuudesta ja vahvistumisesta, mutta myös tapa lievittää identiteettikriisiä.
Kolmantena ammatillisen identiteetin muutostila kuvaa ihmisen ja teknologian roolien ja rajojen hämärtymistä. Epävarmuus voi liittyä omaan rooliin tai tulevaisuuteen, mutta myös siihen, millaista roolia tekoälylle annetaan tai ollaan valmiita antamaan. Selvää on ainoastaan, että inhimillisen ammattilaisen ja teknologian asema muuttuu myös journalismissa. Muutoksen suuruuden ja suunnan kuitenkin näyttää ainoastaan aika.
Neljäntenä institutionaalisen luottamuksen häilyvyys näyttää, miten organisaatiot, toimiala laajemmin ja näihin kohdistuva luottamus nousevat keskeiseen asemaan, kun ammattilaiset pohtivat ja toimivat osana tekoälymurrosta. Toisten luottamus säilyy ja kasvaa, toisten horjuu. Osa voi kokea ristiriitoja, kun he näkevät kuinka eri instituutiot suhtautuvat tekoälyyn sekä onnistuvat uudistumisen ja journalististen arvojen tasapainottamisessa. Tämä ilmiö tuo yhtälöön ammatti-identiteetin meso- ja makrotasot kuvaten identifioitumista erilaisiin yhteisöihin keskellä tekoälyn käyttöönottoa.
Viimeisenä identiteettityö koostaa tilanteita, joissa journalistit sopeuttavat ja suojelevat ammatillisen identiteetin rajoja, kun työllä on mahdollisuus muuttua tekoälyvetoisemmaksi. Osa hyväksyy muutoksen huomatessaan tekoälyn hyödyt ja inhimillisten piirteiden samaistuttavuuden. Osa suojelee journalismin eettisiä rajoja korostaen tiettyjen asioiden, kuten päätöksentekovallan, kuulumista ihmiselle. Osa kokee varmuutta työssään huomatessaan tekoälyn käytön vaivattomuuden ja omien kykyjen soveltumisen käyttöönotossa. Jotkut kuitenkin kokevat ahdistusta tekoälyn korvatessa rooleja ja tehtäviä, mikä voi tehdä journalismista vähemmän vetovoimaisen alan itselle ja alaa harkitseville.
Johtamisen ja johtajuuden puolella analyysi johti myös viiteen ydinilmiöön, jotka kuvaavat merkityksellisiä lähestymistapoja vastuullisessa ja organisaation tavoitteita palvelevassa tekoälyn käyttöönotossa. Osaamisen johtaminen kuvaa johtamisen käytännön tasoa, joka koostuu tekoälykoulutuksesta, koulutuksen kehittämisestä ja muista kehitystoimista, kuten organisaatiokulttuurin muutosten ja journalistisen osaamisen tukemisesta. Datalähtöinen johtajuus alleviivaa muutoksen mittaamisen ja datan vastuullisen keruun tärkeyttä sekä kykyä tehdä organisaatiota ja työntekijöitä hyödyttäviä päätöksiä resurssien, kuten ajan ja rahan perusteella. Tietojohtajuudessa korostuu tavoitteista päättäminen ja niiden linkittäminen strategiaan sekä organisaation tiedonkulun ja -jakamisen parantaminen vertikaalisesti ja horisontaalisesti eri suuntiin – joskus myös organisaatiorajat ylittäen. Eettinen johtajuus kokoaa yhteen kommunikoinnin, työntekijöiden kuuntelun, eettiset säännöt ja niiden seuraamisen sekä organisaation osaajien tukemisen ja kannustamisen haastavassa ja usein epäselvässä vaiheessa. Viimeisenä strategisen implementoinnin johtajuus kuvaa suunnitelmallisia toimia, joilla päästään tekoälyn testailusta ja keskustelusta teknologian integrointiin kiinteäksi osaksi tekemistä. Tätä tukevat tekoälyyn ja sen käyttöönottoon keskittyvien ”iskuryhmien” luominen, johdon yhtenäinen ja johdonmukainen linja ja visio sekä aktiiviset pyrkimykset ymmärtää monesti sekavaakin nykytilaa. Tässä auttavat esimerkiksi ”tiedä, mitä et tiedä” -asenne ja riittävä muutoksen hitauden sietäminen.
Tämä pro gradu -työ näyttää omalta osaltaan, miten GenAI:n käyttöönotto journalismissa on paljon muutakin, kuin uusia järjestelmiä ja työkaluja – se on kokonaisvaltainen ja syväluotaava sosio-ammatillinen murros, joka vaatii uudenlaista johtajuutta. Mediaosaajille muutoksen eri puolien ymmärtäminen on tärkeää, jotta uudessa ajassa selviytymisen sijaan voidaan puhua siinä menestymisestä. Aihepiiristä kiinnostuneelle tutkielma tarjoaa katsauksen erityislaatuiseen ilmiöön, jossa uudenlaiset teknologiat, journalistinen työ ja johtajuus kohtaavat. Tutkimus valottaa, kuinka teknologian kehityksen väistämättömyys kietoutuu ihmisten kokemuksiin haastaen ja uudelleen muotoillen journalismin ammattilaisten minäkuvaa ja roolia muuttuvalla toimialalla.
Jarno Pasonen palkittiin tutkielmastaan Media-alan tutkimussäätiön stipendikilpailussa.
Maisterintutkielma LUT-yliopiston LUTPub-julkaisuarkistossa.