Uutismedian digitalisoituminen vaatii myös pienempien maksullisten sisältötuotteiden tarjoamista lukijoille. Kolmessa raportissa käsitellään pientuotteiden ja mikromaksujen tulevaisuutta, lehtitalojen nykytilannetta sekä kehityksen vaikutusta toimitustyöhön.
Digitaalisen uutissisällön myynti pala palalta kiinnostaa maailmanlaajuisesti, ja sen myyntiä pientuotteina tai -palveluina kokeillaan käytännössä jo monessa maassa. Uutismedia on kokenut 2000-luvulla suuria rakennemuutoksia digitalisoitumisen sekä siitä johtuvan ansaintalogiikan muutoksen seurauksena. Printtiaikakauden pääasialliset tulovirrat (vuositilauksien, irtonumeroiden ja mainosten myynti) eivät enää riitä, vaan on selvää, että tulevaisuudessa tulovirrat täydennetään monilla pienillä puroilla (vrt. Mosaiikkimalli, ks. kuvio 1). Yhtenä vaihtoehtona nähdään sisällön myyntiä pala palalta pientuotteina.
Pientuotteita kohtaan kohdistuu kuitenkin monia epäilyksiä. Tarkoittaako pieni tuote myös pieniä tuloja vai onko päinvastoin pientuotteilla laajempi potentiaali? Jaksaako lukija ostaa pientuotteita vai olisiko Spotify-kaltainen ratkaisu fiksumpi? Miten lukija ylipäänsä löytää tiensä tarjolla oleviin pientuotteisiin? Jos pientuotteita lanseerataan, kannibalisoivatko nämä isompia tilauksia? Voiko pientuote olla kannattava?
Tässä keskustelun avauksessa esitetään näkökohtia edellä mainittuihin kysymyksiin ja kommentoidaan alla mainitun tutkimusprojektin tuloksia. Lisäksi pohdinnan alla ovat seuraavat kysymykset:
