Millaisia journalisteja tekoälyn aikakaudella tarvitaan?
Väitöskirjani pureutuu tulevaisuuden toimittajien asiantuntijuuteen koulutuksen näkökulmasta. Kysyn, millaista asiantuntijuutta journalistiikan koulutus tällä hetkellä tuottaa ja miten sitä olisi mahdollista kehittää, jotta se vastaisi paremmin verkottuneen yhteiskunnan ja tekoälyn ajan tarpeisiin.
Tutkimukseni lähtökohtana on havainto, että media-ala muuttuu nopeasti, mutta koulutuksen käytännöt uudistuvat hitaammin. Työssäni journalistiikan yliopisto-opettajana olen seurannut läheltä tätä muutosta ja sen synnyttämiä osaamishaasteita. Siksi väitöskirjani tavoitteena on tunnistaa kehityskohteita, joiden avulla journalistiikan koulutus vastaisi nykyistä paremmin tulevaisuuden asiantuntijuuden vaatimuksiin.
Tutkimuksessa tarkastelen journalistista asiantuntijuutta kolmen käsitteen kautta: tulkinnan taitojen, ajattelun käsityöläisyyden ja kestävän oppimisen. Ensimmäisessä osatutkimuksessa analysoin, miten tulkinnan taitoja arvioidaan journalistiikan pro gradu -tutkielmien lausunnoissa. Toisessa osatutkimuksessa tutkin, millaisia ajattelun käsityöläisyyden piirteitä journalistiikan opiskelijoiden opinnäytteissä esiintyy. Kolmannessa osatutkimuksessa kehitän ja kokeilen journalistiikan maisteriopetukseen opintojaksoa, joka perustuu kestävän oppimisen periaatteisiin.
Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa uutta ymmärrystä siitä, millaisia valmiuksia tulevaisuuden journalistit tarvitsevat ympäristössä, jossa informaation määrä kasvaa, yhteiskunnalliset ilmiöt monimutkaistuvat ja tekoäly muuttaa työn tekemisen tapoja. Samalla tutkimus tarjoaa konkreettisia välineitä journalistiikan koulutuksen kehittämiseen. Tuloksia voidaan hyödyntää erityisesti korkeakouluopetuksessa, mutta ne tuottavat tietoa myös laajemmin media-alan osaamistarpeista. Tulokset tarjoavat näkökulmia myös siihen, millaista asiantuntijuutta suomalainen media tarvitsee säilyttääkseen elinvoimansa ja yhteiskunnallisen merkityksensä tulevaisuudessa.