huhtikuu 6, 2018

Uutismedian uudet polut

Muutos ei ollut vapaaehtoinen eikä rauhanomainen.- Näin voi todeta suomalaisen uutismedian siirtymisestä perinteisestä tuotantotavasta digitaaliseen julkaisemiseen. Yleisradion ohjelmatoiminnan digitointi, internetin esiinmarssi, finanssikriisistä alkanut taantuma ja sosiaalisen median virittämä epäusko uutismediaa kohtaa synnyttivät uutismedian laskevan kierteen, jonka syvyyttä mittaillaan edelleen.

Uutismedian talous alkoi horjua, kun kuluttajakäyttäytyminen muuttui. Uutisseuranta ja lehtien sisältöjen lukeminen saivat kilpailijan älypuhelimista. Sisältöjen kommentointi ja jakaminen sosiaalisessa mediassa synnyttivät uutisten jälkimarkkinat, joilla mielipiteet, tykkäämiset ja tunteet olivat pääosassa. Verkkojulkaisemisessa ei ollut enää toimituksen deadlinea ja ennalta sovittuja julkaisuaikoja. Kaikki sisällöt valutettiin näyttöruudulle katkeamattomana virtana. Tämä nyki mattoa päivän lehtenä tunnetulta konseptilta, päivän uutispaketilta, joka oli ollut perinteisen median menestystuote.

Kaupallisen uutismedian, sanomalehtien ja tv-uutisten aseman hankaloituessa, poliitikot lisäsivät Yleisradion tukea. Valtiollisen median tulonmenetykset, maksamattomat tvlupamaksut kuitattiin koko kansan Yle-verolla.

Mediayhtiöt reagoivat murrokseen neljällä tavalla. Maakuntalehtien kustantajat vahvistivat asemiaan ostamalla kilpailijoita. Teknologiaan suuntautuneet yhtiöt panostivat uutismedian jatkojalostukseen; digitaalisiin myyntikanaviin, uusiin kuluttajapalveluihin ja asiakasdataan. Varakkaimmat tekivät ulkomaisia yritysostoja, joilla korvattiin kotimaassa hiipuvaa liikevaihtoa. Neljäntenä tapana oli irtautuminen uutismediasta ja siirtyminen toisenlaisten ansaintamallien ja markkinoiden pariin.

Suurten alustayhtiöiden, Googlen, Applen, Facebookin ja Amazonin puristuksessa uutismedia jatkaa muodonmuutostaan. Sisältökilpailu on synnyttänyt vaihtoehtojen supermarketin, josta kuluttajat löytävät itseään miellyttävää sisältöä. Alustayhtiöt ohjaavat mieltymyksien mukaisten sisältöjen jakamista algoritmeilla, joiden tavoitteena on asiakkaasta kiinni pitäminen eikä hänen tietojensa ja ymmärryksensä kartuttaminen. Tämä on ajanut uutismedian asemiin, jossa se joutuu puolustautumaan niin vaihtoehtoisia näkemyksiä tarjoavia digimedioita kuin tahallisesti valheita levittäviä valemedioita vastaan. Asiallinen uutismedia, kevyt viihdemedia ja valhegenraattorit toimivat rinta rinnan sosiaalisen median alustoilla.

Kustantajien on arvioitava uudelleen kilpailukeinot ja ansaintamallit, joilla kaupallinen uutismedia voi menestyä niin ilmoitustuottojen kuin sisältömaksujen keräämisessä. Uutismedian on löydettävä ulospääsy häkistä, jonne ne itse sulkeutuivat suostuessaan alustayhtiöiden ohjelmistojen käyttäjiksi ja alustayhtiöiden sisältöjen ilmaisiksi alihankkijoiksi. Uutismedia maksaa nyt laskua, jonka silmitön internet-huuma sille aiheutti.

Uutismedian tulevaisuus voidaan esittää neljän eri vaihtoehdon avulla. Fyysinen levikki ja peitto eivät enää ratkaise menestystä, vaan uutissisältöjen on tarjottava asiakkaalleen ymmärrystä maailman menosta ja luotava mentaalinen sidos uutismedian ja lukijan välille.

Teknologia vaikuttaa kaikkeen, mutta se ei enää ole kilpailuvaltti. Sen sijaan teknologialla luodut ylivertaiset käyttäjäkokemukset ja palvelujen henkilökohtaiset ominaisuudet ratkaisevat.

Uutisten jakelu sulautuu osaksi pankkien talousneuvontaa, asunto- ja autokauppaa, terveyspalveluja, verkkokauppaa, sää-, liikenne- ja matkailutietojen markkinointia. Kuluttajien on aikaisempaa vaikeampaa tunnistaa uutisia erilliseksi palveluksi. Kielen merkitys liudentuu digitaalisten ja reaaliaikaisten käännösohjelmien myötä. Tämä kiristää uutiskilpailua, kun kuka tahansa voi seurata sisältöjä millä kielellä tahansa. Samalla häviävät alueisiin perustuvat reviirit. Tällä on iso vaikutus paikallis- ja maakuntalehtiin, joille paikallisella tuote- ja palvelumainonnalla on ollut suuri merkitys. Verkkokauppa tuo globaalit valikoimat pienimmällekin paikkakunnalle.

Ylivertaisen myyntiväittämän ja sisältölupauksen toteutuksen pitäisi varmistaa uutismedian uskottavat ja luotettavat sisällöt, sillä uutisten kysyntä ja toimittajien tarve eivät katoa. Sen sijaan journalististen sisältöjen laatu on haaste. Miten tuotetaan riippumatonta ja yhteiskuntakriittistä tietoa, joka turvaa moniarvoiset näkökulmat ja yleisödemokratian säilymisen? Miten varmistetaan, etteivät mainos- ja uutislauseet sekaannu keskenään.

Strateginen suunnittelu ja määrätietoinen johtaminen eivät ole olleet vahvoja suomalaisissa yrityksissä, eikä luontevana osana uutismedioiden toimintaa. Kun on mennyt hyvin, suunnittelua ei ole tarvittu. Kun on ollut huonompi aika, voimavarat on kohdennettu toiminnan turvaamiseen. Digitaalisessa ympäristössä valta on kansainvälisillä jättiyhtiöillä, joita vastaan ei voi pyristellä vasemmalla kädellä. Kustantajien on pakko miettiä kehityspolut, joilla menestyminen ei perustu vain halpoihin ilmoitushintoihin ja journalismia väheksyvään sisältömarkkinointiin.

Uutismedioiden lukumäärä vähenee hitaammin kuin kustantajien määrä. 2020-luvun alussa jäljellä on vain muutama kotimainen mediayhtiö. Ne hallitsevat niin paikallis-, maakunta- kuin valtakunnallisia sanomalehtiä ja televisiota. Ainoastaan voimavarojen keskittämisellä kaupallinen uutismedia pystyy kilpailemaan veroilla rahoitetun valtiollisen uutismedian, Yleisradion kanssa.

Poliittiset päätökset ovat lisänneet kaupallisen uutismedian vaikeuksia. Median verotusta on kiristetty, jakelukustannuksia on nostettu valtiollisen Postin toimenpitein ja valtiollisen median toimintaedellytyksiä on parannettu. Viestintäpolitiikkaa on ohjannut näkemys, jonka mukaan kaupallinen media ei pysty turvaamaan kotimaista uutisvälitystä digitaalisten markkinoiden vahvistuessa. Siksi valtion on tuettava Yleisradiota. Viestintäpolitiikka on näin edistänyt kaupallisen median keskittymistä. Tämä ei olisi ollut välttämätöntä, jos viestintäpolitiikkaa olisi tehty yleisödemokratian turvaamisen ja moniarvoisen yhteiskunnan näkökulmasta.

Blogi perustuu Viestintäalan tutkimussäätiölle laadittuun raporttiin A.-P. Pietilä: Uutismedian uudet polut 2018.