helmikuu 27, 2019

Uutistoimistoilla ei ole vain yhtä tulevaisuutta, vaan valittavana on monia polkuja

Ei ole helppoa olla kansallinen uutistoimisto, kun internet ja sosiaalinen media muokkaavat mediaa ja sen ansaintaa. Kansallisten uutistoimistojen on hyvin vaikea enää toimia liiketaloudellisin perustein, jos ne tuottavat pelkästään tekstimuotoisia uutisia, kirjoittavat The Future of National News Agencies in Europe -projektin johtajat LSE-yliopiston professori Terhi Rantanen sekä LUT-yliopiston työelämäprofessori Atte Jääskeläinen.

Ei ole helppoa olla kansallinen uutistoimisto, kun internet ja sosiaalinen media muokkaavat mediaa ja sen ansaintaa. Suomessa tämä tiedostetaan. Suomen Tietotoimisto ajautui pitkän ahdingon jälkeen valtion tuettavaksi ja pääomistajan vastuun yhtiöstä otti Sanoma Osakeyhtiö.

Runsaan vuoden aikana johtamaamme projektiin osallistui tutkijoita LSE:n lisäksi Helsingin, Jyväskylän ja Wienin yliopistoista. Teimme yhteistyötä Euroopan uutistoimistojen allianssin EANA:n (European Allliance of News Agencies) kanssa.

Tutkimuskysymyksemme oli: Kuinka, ja missä määrin, uusi ja nopeasti muuttuva uutisten ekosysteemi haastaa kansallisen uutistoimiston konseptin elinkelpoisuuden Euroopassa?

Hankkeen pääkysymystä tarkennettiin neljässä tapaustutkimuksessa, jotka käsittelivät valtion ja uutistoimistojen muuttuvaa suhdetta, kansainvälisten uutistoimistojen uusia toimintamalleja, pienten markkinoiden erityishaasteita ja mediaomisteisten uutistoimistojen liiketoimintamallien uudistamista.

Aineisto oli poikkeuksellisen laaja. Hankkeen eri osiin osallistui kaikkiaan yhteensä 29 uutistoimistoa ja johdon haastatteluja tehtiin yli 70. Tutkimuksen perustan luoneeseen laajaan kyselyyn vastasi 25 EANA:n jäsentoimistoa.

Tulokset

Tutkimuksemme osoitti, että kansallisten uutistoimistojen on hyvin vaikea ellei mahdoton enää toimia liiketaloudellisin perustein, jos ne tuottavat pelkästään tekstimuotoisia uutisia. Sekä kansalaiset että media-asiakkaat saavat uutistiedon myös muuta kautta, eivätkä valtioiden rajatkaan enää suojaa markkinoita.

Perusuutispalvelun kaupallinen arvo asiakkaille on pudonnut merkittävästi. Samaan aikaan media-asiakkaat ovat usein talousvaikeuksissa ja haluavat säästää. Suuremmat asiakkaat kykenevät tuottamaan kansalliset ja kansainväliset uutisensa itse, ja sisällön siirtyminen maksumuurien taakse korostaa tarvetta erottua muista, kun taas uutistoimiston materiaali julkaistaan useimmiten useissa välineissä samansisältöisenä.

Uutistoimiston heikkeneminen voi olla vakava haaste demokraattiselle järjestelmälle ja median monimuotoisuudelle, varsinkin kun samaan aikaan lisääntyvä populismi ja manipulaatio vaikeuttavat luotettavien uutisten erottamista propagandasta ja valheista.

Kaikki uutistoimistot eivät kuitenkaan koe olevansa eksistentiaalisessa kriisissä. Jotkut päinvastoin menestyvät kaupallisestikin erinomaisesti. Löysimmekö muualta menestyksen reseptin, joka olisi kopioitavissa Suomeen?

Erilaisia ratkaisumalleja

Ensimmäinen, varmastikin monien media-alan vaikuttajien mielestä täysin Suomeen sopimaton ratkaisu on pysyvä valtion tuki tai valtion omistus. Noin puolet EANA:n jäsenistä on eriasteisia valtiollisia toimistoja, ja suurin osa näistä merkittävältä osin valtion rahoittamia. Osa toimii kuitenkin hyvinkin itsenäisesti, samaan tapaan kuin itsenäiset yleisradioyhtiöt.

Tutkimuksemme vastauksista kävi ilmi, että julkisesti rahoitetut toimistot ovat kyenneet pitämään asiakkaistaan kiinni paremmin kuin yksityisesti omistetut, ja ne näkevät myös uutispalvelun tulevaisuuden yksityisesti omistettuja toimistoja valoisampana.

Valtion tuki

Professori Hannu Niemisen ja Laura Juntusen tapaustutkimuksessa tarkasteltiin valtion ja uutistoimistojen suhdetta erityisesti Espanjassa, Puolassa, Ranskassa ja Suomessa.

EU:n komissio on päättänyt sekä Ranskan AFP:n että Espanjan EFE:n tapauksessa, että erittäin merkittäväkin valtion taloudellinen tuki on mahdollinen, koska kyseessä ovat yhteiskunnan kannalta olennaiset ja kansalaisille tärkeät palvelut. Samaa Euroopan unionin sääntöä sovellettiin Suomessa, kun valtionapu STT:lle katsottiin mahdolliseksi.

Nieminen ja Juntunen kysyvätkin, olisiko Euroopan unionin syytä määritellä, että myös Euroopan uutistoimistot tuottavat yleisradioyhtiöiden tapaan julkista palvelua ja ovat oikeutettuja vastaanottamaan valtionapua – jos kansallisesti näin päätetään. He toteavat, että valtion tuki ei automaattisesti johda suoraan poliittiseen vaikutusvaltaan toimiston journalismissa – ei ainakaan päivittäisen uutistyön tasolla – jos palomuurit ja suojaukset suunnitellaan oikein. Tästä tulisi huolehtia, jos valtionapuun päädytään.

Kansainvälinen toiminta

Tohtori Wolfgang Vyslozilin ja Jasmin Surmin tutkimus selvitti kansainvälisten eurooppalaisten uutistoimistojen haasteita ja mielenkiintoista kilpailutilannetta: Espanjan EFE ja Ranskan AFP ylläpitävät kansainvälistä verkostoaan pitkälti valtion rahoilla, kun Saksan sanomalehdistön omistama dpa toimii kaupallisesti. EFE toimii 120 maassa ja saa puolet rahoituksestaan valtiolta, AFP 150 maassa ja on 40-prosenttisesti valtion rahan varassa. Dpa ylläpitää kirjeenvaihtajaverkkoa sadassa maassa ja kerää rahoituksensa pelkästään asiakkailtaan Saksassa.

Vyslozil ja Surm toteavatkin, että ilman valtiollista tukea Euroopan EFE ja AFP eivät pystyisi välittämään uutisia Euroopasta muualle maailmaan. Valtiollinen tuki ei ole merkinnyt niiden luotettavuuden ja brändin heikkenemistä, ja tuen ansiosta eurooppalaiset uutistoimistot ovat kykeneviä kilpailemaan muiden kansainvälisten ei-eurooppalaisten toimistojen kanssa.

Alueellinen toimisto

Valtiollinen tie ei kuitenkaan ole ainoa vaihtoehto perusuutispalvelun tuottamiseen. Euroopasta löytyy hyvin kannattavia yksityisiä uutistoimistoja.

Professori Epp Laukin ja Maaret Einmannin tutkimus kolmessa Baltian maassa osoitti, että pienillä markkinoilla pelkän uutispalvelun tuottaminen kaupalliselta pohjalta on mahdotonta.  Koska maantieteellinen laajentuminenkin on pienille balttitoimistoille poissuljettua, kehittäminen on kohdistunut laatuun, innovaatioihin, teknologiaan ja uusiin lisäpalveluihin, mutta toiminnan virittäminen äärimmäiseen tehokkuuteen on silti ollut välttämätöntä.

Balttilainen tapaustutkimus osoittaa, että perinteinen jako kansallisiin ja kansainvälisiin uutistoimistoihin ei välttämättä enää ole relevantti, vaan entiset puhtaasti kansalliset toimistot voivat halutessaan laajentaa toimintaansa myös alueellisesti naapurimaihin.  Tämä ratkaisumalli on toimiva silloin, kun kansallinen markkina-alue on pieni.

Uusi alustatalous

Atte Jääskeläisen ja Servet Yanatman tapaustutkimuksessa selvitettiin tilannetta Ruotsissa, Itävallassa ja Britanniassa, joissa kaikissa median omistama kansallinen uutistoimisto menestyy ja on huomattavan kannattava. Kaikissa näissä maissa toimisto on laajentunut onnistuneesti useille uusille liiketoiminta-alueille.

Jääskeläinen ja Yanatma toteavat, että useissa uusissa ja usein erittäin kannattavissa liiketoiminnoissa on yhteistä se, että toiminnan ytimessä ja uusien liiketoimintojen taustalla ja niille edellytyksiä luomassa on edelleen luotettava, uutistoimiston brändiä vahvistava uutispalvelu.

Uudet kannattavat liiketoimintamallit, kuten pr-palvelut, mediaseuranta, tiedotevälitys tai vaikkapa medialle räätälöidyt tietokanta- ja tietotekniikkapalvelut edellyttävät hyvää ja luottamuksellista suhdetta uutismedian kanssa. Tämän ylläpitämiseksi ja alustatalouden liiketoimintalogiikan synnyttämiseksi luotettavan, laadukkaan uutistoimistopalvelun tuottaminen tappiollakin saattaa olla taloudellisesti perusteltua liiketoimintaa, ilman valtion tukea.

Blogitekstin ovat kirjoittaneet The Future of National News Agencies in Europe -projektin johtajat LSE-yliopiston professori Terhi Rantanen sekä LUT-yliopiston työelämäprofessori Atte Jääskeläinen. Media-alan tutkimussäätiön lisäksi tutkimusta olivat rahoittamassa tanskalaisen Jyllands-Postenin säätiö, London School of Economics and Political Sciencen (LSE) oma rahasto, ja Helsingin yliopisto. Lue lisää tutkimusprojektista projektin nettisivuilta.

Tutkimusprojektin loppuraportit

Rantanen, T., Jääskeläinen, A., Bhat, R., Stupart, R. & Kelly, A. (2019). The future of national news agencies in Europe: Executive summary. London School of Economics and Political Science, London, UK.

Vyslozil, W. & Surm, J. (2019). The future of national news agencies in Europe – Case study 1: The impact of globally changing media systems on the business and innovation policy of the European international news agencies AFP, dpa and EFE. The London School of Economics and Political Science, London, UK

Lauk, E. & Einmann, M. (2019). The future of national news agencies in Europe – Case study 2: The survival challenges for news agencies in a small market: News agencies in the Baltic countries. The London School of Economics and Political Science, London, UK.

Juntunen, L. & Nieminen, H. (2019). The future of national news agencies in Europe – Case study 3: The changing relation between news agencies and the state. The London School of Economics and Political Science, London, UK.

Jääskeläinen, A. and Yanatma, S. (2019). The future of national news agencies in Europe – case study 4: Business model innovation in media-owned national news agencies. The London School of Economics and Political Science, London, UK