Marja Heinonen seurasi sanomalehti Karjalaisen digimatkaa kolme vuotta 2019–2021. Tuoreessa tutkimuksessa hän paneutuu erityisesti vuoden 2021 organisaatiomuutokseen. Mukana on myös yhteenveto Karjalaisen vuosien digimatkasta. Miten toimitus koki kehityksen eri käänteet?
Miten siirtää sanomalehden organisaatio digimaailmaan, kun vastavoimina ovat syvät juuret printtiin ja vakiintuneet tavat tuottaa juttuja maailmalle?
Karjalaisen johto aloitti organisaation uudistamisen jo vuonna 2019 miettimällä tehtäväkiertoa, jota rakennettiin pohtimalla yksilöiden henkilökohtaisia taitoja ja toiveita. Tuttua, eikä vain? Vuonna 2020 johto jatkoi asian pohtimista ja tunnisti kehityksen kipupisteitä organisaatiossa. Näiden pohdintojen seurauksena se priorisoi maalis–huhtikuussa 2020 toimituksen organisaatiomuutoksen avainkysymykseksi matkalla kohti aitoa digitekemistä. Nykyinen ja aiemmat organisaatiot oli vuosikymmeniä tehty lehden tekemistä varten. Helmikuussa 2021 toteutuneessa uudistuksessa myllättiin toimituksen rakennetta, tehtäväkuvia ja prosesseja. Elementtejä uudessa organisaatiossa ovat muun muassa kenttätiimi, editorin rooli, jaottelu tänään-huomenna sekä printin tekemisen eriyttäminen digistä.
Karjalaisen toimitus otti uudistuksen hämmästyttävän hyvin vastaan jo suunnitteluvaiheessa. Vastustusta ei ollut juuri lainkaan edes silloin, kun toimituksen väki joutui hakemaan uudessa organisaatiossa avautuvia tehtäviä eli omia (tai uusia) töitä alkuvuodesta 2021. Toimituksen enemmistö oli uudistukseen yhä tyytyväinen kymmenen kuukautta myöhemmin tehdyssä kyselyssä.
Mikä oli näin sujuvan siirtymän takana? Toimitus koki, että heidän osallistumisensa organisaatiomuutokseen oli todellista ja näkemykset otettiin huomioon. Asiasta tuli kaikkien yhteinen ja väkisinkin eteen tulevat kompromissit ymmärrettiin paremmin, kun niiden taustat olivat tiedossa. “Ei mitään performanssia”, totesi yksi tutkimukseen vastanneista.
Vahvan osallistumisentunteen ytimessä oli kaikille toimituksessa työskenteleville suunnattu neljän workshopin sarja, jotka vedin syksyllä 2020. Niissä otettiin Karjalaisen toimituksen osaaminen käyttöön, kun määriteltiin uuden organisaation toimintatapaa ja muotoa.
Tutkimuksen toisessa osassa tarkastelin Karjalaisen digistrategian toteutumista laajemmasta perspektiivistä. Kartoitin, mitä Karjalaisessa tehtiin digirintamalla vuosina 2019–2021 ja miten toimitus otti kaiken vastaan. Olin kiinnostunut ennen kaikkea siitä, miten toimituksen käsitykset digimuutoksesta muuttuivat ajan myötä.
Kaiken kaikkiaan kehitys kulki kohti entistä suurempaa digiymmärrystä. Kolmessa vuodessa toimituksen ymmärrys digimuutoksen tarpeesta lisääntyi, kokemus omista toimintaedellytyksistä digimaailmassa kasvoi ja prosessin vauhtiin oltiin tyytyväisiä.
Konkreettisten toimenpiteiden pohjalla Karjalaisen johdolla oli kunnianhimoinen tavoite saada aikaan syvällinen muutos ja viedä organisaation kulttuuria kohti digiä. Monet median digitalisoitumishankkeet hidastuvat ja jopa kokonaan epäonnistuvat, koska keskitytään vain toiminnallisiin muutoksiin. Ne ovat toki tärkeitä, mutta monimutkaisessa muutoksessa ne eivät yksinään riitä. Niiden lisäksi medioiden murroksessa on haastettava sekä johtamiseen että olemassaoloon liittyviä uskomusjärjestelmiä. Organisaation vallitsevaa kulttuuri voi olla syvällinen este muutokselle.
Tarkastelin Karjalaisen organisaatiokulttuurin kehitystä tietyllä kysymyspatterilla. Tässä tulos oli odotettu ja yllättävä samanaikaisesti. Odotettu siksi, että syvällä organisaatiokulttuurissa olevia uskomuksia on vaikea muuttaa. Muutosta koskevien kysymysten tasolla ei kolmen vuoden aikana tapahtunut suuria heilahduksia. Pientä muutosta kohti digiä sentään. Vaatimaton vauhti voi kertoa siitä, miten vaikea syviä perusoletuksia on muuttaa. Täytyy hyväksy, että muutama “änkyrä” jää vastustamaan muutosta kaikin voimin.
Tulos on yllättävä sen vuoksi, että Karjalaisen digimatka eteni isoin harppauksin, vaikka kulttuuri näytti vastausten valossa pysyvän varsin pitkälle entisellään. Tätä taas voi selittää se, että Karjalaisen “digikulttuuri” oli jo lähtökohtaisesti korkealla tasolla, mikä varmasti helpotti muutoksen läpivientiä.
Uskon myös, että myönteisen digikehityksen takana on Karjalaisen johdon aito ymmärrys siitä, mitä kulttuurimuutos on. Se vaatii ennen kaikkea vuorovaikutusta, ihmisten kuuntelua ja kykyä “tanssia” vastustuksen ja uudistusten välimaastossa. On nähtävä tai tehtävä onnistuneita arvauksia siitä, milloin pitää mennä jämäkästi – ja välillä jääräpäisestikin – eteenpäin ja milloin on syytä ottaa askelia taaksepäin.
Tämä ajattelu tiivistyy Karjalaisen toimituspäällikkö Jyrki Utriaisen analyysiin muutoksen onnistumisesta vuosi sen toteutumisesta:
– Kulttuurimuutos on se suurin juttu. On oltava hereillä ja tehtävä asiat, joista on sovittu. Ja jos on pidemmällä aikavälillä ongelmia, niitä täytyy sitten käsitellä ja ratkoa.
Towards A Digital Culture -loppuraportti (pdf)
Media-alan tutkimussäätiö rahoitti tutkimusta vuosina 2019, 2020 ja 2021. Hankkeesta on julkaistu aiemmin blogitekstit vuonna 2020 ja 2021.
