31.10.2022

Stipendiblogi: Naissukupuolta korostetaan urheilu-uutisissa

Iida Makkosen kandidaatintutkielmassa tarkasteltiin sukupuoleen viittaavien etumääritteiden käyttöä suomalaisten iltapäivälehtien urheilu-uutisissa. Makkonen palkittiin Media-alan tutkimussäätiön stipendikilpailussa.

Onko urheilija oletusarvoisesti mies, ellei toisin mainita? Näin voisi olettaa ainakin suomalaisten iltapäivälehtien urheilu-uutisten perusteella. Huomattavan suuri osa urheilu-uutisista kertoo miespuolisista urheilijoista, ja jos artikkelin aiheena onkin naispuolinen urheilija, hänestä kerrotaan nimenomaan naisurheilijana. Naissukupuolta siis korostetaan urheilu-uutisissa ilman, että asiayhteys sitä vaatii. 

Naisurheilija merkityksellistetään poikkeukseksi 

Tutkielmassani tarkastelin sukupuoleen viittaavien etumääritteiden käyttöä suomalaisten iltapäivälehtien urheilu-uutisissa. Tutkimukseni tulosten perusteella naissukupuoli oli urheilu-uutisissa mainitsemisen arvoinen poikkeus. Tämä on tietysti tilastollisessa mielessä totta, sillä hyvin pieni osa urheilu-uutisista ylipäätään käsitteli naisurheilijoita. Huomionarvoista tuloksissa oli, että nais– ja mies-määriteosien käyttö on suomalaisten iltapäivälehtien urheilu-uutisissa hyvinkin epäsymmetristä. Tutkimuksen aineistossa jokaista tarkasteltua mies-määritettä kohden aineistossa oli 15,8 nais-määritettä. Mistä tämänkaltainen naissukupuolen korostaminen sitten kertoo? 

Tutkimuksessani käytin käsitteitä piilomaskuliinisuus ja piilofeminiinisyys kuvaamaan erilaisiin sanoihin liitettyjä sukupuoleen viittaavia mielikuvia. Esimerkiksi moni ammattinimike (kuten sairaanhoitaja tai sotilas) kantaa sukupuolittuneita merkityksiä. Ammattikunnan voimakas sukupuolittuneisuus voi siis johtaa ammattinimikkeen sukupuolittumiseen. Tutkimukseni mukaan nais-määritteen huomattavasti yleisempi käyttö urheiluun ja urheilijuuteen liittyvissä ihmisviittauksissa merkitsisi sitä, että suomen kielessä urheilija mielletään useammin piilomaskuliiniseksi. Toisin sanoen suomen kielessä prototyyppinen urheilija on mies. 

On kuitenkin tärkeä havaita, että naissukupuolen korostaminen urheilu-uutisissa ei aina ole artikkelin kirjoittajan tietoinen valinta, vaan pikemminkin suurempien yhteiskunnallisten rakenteiden ja ilmiöiden motivoimaa. Kun sanaan urheilija liitetään enemmän maskuliinisia mielleyhtymiä, voi kirjoittajasta tuntua luontevammalta tarkentaa sanaa tarkoittamaan nimenomaan naisurheilijaa. 

Yhteiskunnalliset epäkohdat heijastuvat kielenkäyttötilanteisiin 

Syitä urheilun ja urheilijuuden konnotoimaan piilomaskuliinisuuteen voi olla monia. Naissukupuoli suomalaisessa huippu-urheilussa merkitsee kuitenkin valitettavan usein pienempää palkkaa ja lajin huonompaa näkyvyyttä mediassa.  

Naispuolisten päätoimisten ammattiurheilijoiden vähyys johtuu samoista syistä kuin eräiden naisvaltaisten alojen työvoimapula. Työelämässä perinteisenä tasa-arvon mittarina on käytetty miesten ja naisten saaman palkan vertailua. Tilastokeskuksen selvityksessä naisen euro oli 84 senttiä vuonna 2019, kun taas YLE Urheilun, NRK:n ja SVT:n tasa-arvoselvityksessä suomalaisen naisen euro huippu-urheilussa oli 3 senttiä vuonna 2016. Naisurheilijoiden huomattavasti miesurheilijoita pienempi palkka tarkoittaa sitä, että naiset joutuvat tekemään ammattiurheilun ohella päivätöitä turvatakseen toimeentulonsa. Jos naisille ei makseta samantasoista palkkaa huippu-urheilusta kuin miehille, on alan voimakasta sukupuolittuneisuutta vaikea korjata, ja naissukupuoli pysyy urheilussa poikkeuksena. 

Naispuolisen urheilijan asema eroaa siis miespuolisen urheilijan asemasta jo yhteiskunnan rakenteiden tasolla, kun palkka ei kannusta naispuolisia urheilijoita jatkamaan lajin parissa ammattilaiseksi asti. Näin yhteiskunnalliset epäkohdat heijastuvat kieleen, kun suuren palkkakuilun vuoksi suurempi osa ammattiurheilijoista on miespuolisia. Ei siis ihme, että sana urheilija kantaa piilomaskuliinisia merkityksiä. 

Kuinka mediasisällöistä saadaan yhdenvertaisempia? 

Nykypäivän ihminen kuluttaa mediaa enemmän kuin koskaan. Informaatio ympäröi meitä kaikkialla ja vaikuttaa siihen, kuinka havainnoimme maailmaa. Samalla luomme itse uusia tapoja kertoa maailmasta ympärillämme, joten tämä vaikutussuhde toimii molempiin suuntiin. Muuttamalla median tapoja kertoa tai olla kertomatta asioista, voimme vaikuttaa yhteiskunnassa vallitseviin asenteisiin ja arvolatauksiin.  

Jotta sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumista voitaisiin edistää, on sen kannalta ongelmallisia rakenteita ja käytäntöjä tutkittava. Tämän aiheen tarkastelu ja uuden tiedon tuottaminen tukevat yhdenvertaisuuden sekä viestinnällisten oikeuksien edistämistä. Siksi tutkimani aiheen kannalta onkin tärkeää, että mediassa ei eritellä urheilijoita ja naisurheilijoita.  

Jotta yhdenvertaisuus urheilu-uutisissa toteutuisi, olisi naisista kertovien artikkelien määrän noustava vähintäänkin lähelle miehistä kertovien artikkelien tasoa. Myös naissukupuolen huomattavasta ja usein tarpeettomasta korostamisesta tulisi pyrkiä eroon. 

Suomalaisessa urheilujournalismissa yhdenvertaisuus ei toteudu, jos urheilujournalismi tarkoittaa naissukupuolen kohdalla eri asioita kuin miessukupuolen. Urheilijoiden esittäminen naisurheilijoina ylläpitää rakenteellisia epäkohtia heijastamalla naissukupuolen poikkeuksellisuutta sekä lukija- että yhteiskuntaan. Naissukupuolen merkityksellistäminen urheilussa poikkeukseksi ei edistä yhdenvertaisuutta mediakentällä. Jotta näitä ongelmallisia rakenteita voitaisiin purkaa, on media-alustojen pyrittävä kohti yhdenvertaisempaa kielenkäyttöä.

Iida Makkonen palkittiin tutkielmastaan Media-alan tutkimussäätiön STIPENDIKILPAILUSSA.