Idalotta Nousiaisen kandidaatintutkielmassa selvitettiin uutispodcastien kiinnostavuutta nuorten kuuntelijoiden keskuudessa. Nousiainen osallistui Media-alan tutkimussäätiön stipendikilpailuun.
Journalismin parissa usein puhutaan, etteivät nuoret kuluttajat ole kiinnostuneita uutisista. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Nuoret ovat kiinnostuneita ajankohtaisista aiheista, mutta perinteiset uutisten esittämisen tavat eivät houkuttele nuoria yleisöjä. Perinteisillä uutiskanavilla tarkoitetaan televisiota, sanomalehteä ja radiota. Ongelman ratkaisemiseksi mediatalot ovat alkaneet tuottamaan podcasteja, eli omalle laitteelle ladattavia tai suoratoistopalveluista kuunneltavia puheohjelmia ajankohtaisista aiheista. Uutispodcastilla tarkoitetaan siis uutisia tai ajankohtaisia aiheita käsittelevää audiotiedostojen sarjaa. Tällaisia ovat esimerkiksi Uutisraportti-podcast sekä Heikelä & Koskelo 23 minuuttia.
Nuoria kiinnostavan sisällön luomiseksi on syytä tietää, minkä nuoret kokevat mielenkiintoiseksi: mitä aiheita tulisi käsitellä, ja millä tavalla? Podcastit ovat koko ajan lisääntyvä median kuluttamisen muoto. Tutkielmassani selvisi podcastien kasvavan suosion johtuvan esimerkiksi siitä, että ne sopivat nuorten elämäntyyliin ja rutiineihin, niissä on mahdollista tuoda monipuolisemmin erilaisia ihmisiä kuuluviin ja niihin voi luoda viihdyttävyyttä, mikä usein puuttuu perinteisen median kanavista.
Tarkastelin journalistiikan oppianeen kandidaatintutkielmassani uutispodcastien kiinnostavuutta nuorten kuuntelijoiden keskuudessa. Nuorilla tarkoitetaan usein alan tutkimuksessa 18–35-vuotiaita. Tutkielmassani selvitin 18–29-vuotiaiden mielenkiinnonkohteita uutispodcastien suhteen. Pyrin vastaamaan kysymyksiin minkälaiset uutisten käsittelytavat nuoret kokevat kiinnostavaksi suomalaisissa ajankohtaisia uutisia käsittelevissä podcasteissa ja mitkä muut asiat vaikuttavat podcast-jakson kiinnostavuuteen. Koin tärkeäksi näiden seikkojen selvittämisen, koska journalismin on tarkoitus palvella yleisöään, mutta yleisöjen saavuttamiseksi tulee tietää, minkälaista sisältöä heille täytyy tuottaa. Tutkielmani tulosten perusteella on mahdollista tuottaa nuoria kiinnostavaa sisältöä tavalla, joka sitouttaa tavoitetun yleisön.
Vertailin tekemässäni tutkimuksessa kolmea suomenkielistä ajankohtaisia asioita käsittelevää podcastia: Ylen Takaisin Pasilaan -podcastia, Helsingin Sanomien Uutisraportti-podcastia sekä Heikelä & Koskelo 23 minuuttia -podcastia. Pyrin vastaamaan asettamaani kysymyksiin tutkimusjoukolle teettämäni kyselyn avulla. Kyselyyn osallistui yhteensä 49 vastaajaa. Tulkitsin kyselyyn saamiani vastauksia sekä määrällisesti SPSS tilastolaskemisen ohjelmiston avulla että laadullisella sisällönanalyysillä.
Saamieni vastausten perusteella kaikissa tutkimuksessa mukana olleissa podcasteissa on neljä selvästi eniten onnistunutta asiaa. Näitä olivat podcastin aihe, aiheen mukaansatempaava käsittelytapa, juontajan tai juontajien luoma epävirallinen ja rento ilmapiiri sekä juontajan tai juontajien olemus ja käytös. Sen sijaan onnistuneeksi ei koettu pitkiä jaksoja, eikä aiheita, joita on käsitelty mediassa samasta näkökulmasta paljon.
Eniten yhteydessä podcastin kiinnostavuuteen oli aiheen mukaansatempaava käsittelytapa. Tekemäni sisällönanalyysin perusteella aiheen mielenkiintoisuuteen vaikuttaa kuusi asiaa: Se, onko aihe yhteiskunnallisesti merkittävä aihe, kuuntelijan mielenkiinnonkohteet, uutisaiheen ajankohtaisuus, podcastin informatiivisuus, aiheen näkökulma ja aiheen viihdyttävyys. Näistä kaksi ensimmäistä tulkitsin sisällönanalyysin perusteella johtuvan kuulijan mielenkiinnonkohteista ja neljä muuta median tekemistä valinnoista uutiskriteerien ja uutisten esittämistavan suhteen.
Lisäksi juontajan tai juontajien luoma epävirallinen ja rento ilmapiiri ja heidän olemuksensa ja käytöksensä koettiin podcasteissa onnistuneeksi. Juontajat koettiin helposti lähestyttäviksi ja samaistuttaviksi. Juontajilla ei kuitenkaan vaikuttanut olevan vaikutusta podcastin kiinnostavuuteen, mikä on yllättävää. On mahdollista, että median kuluttajalla syntyy yksipuolinen eli parasosiaalinen suhde mediassa usein esiintyvään henkilöön, ”mediapersoonaan”. Kuluttaja saattaakin valita tietyn median, koska hänellä on juontajaan parasosiaalinen suhde, jota on ylläpidettävä. Tutun äänen kuuleminen voi siis vaikuttaa siihen, jatkaako kuluttaja podcastin kuuntelua.
Tuloksissa yllättävää on, että nuorten kuuntelijoiden houkuttelemiseen, Takaisin Pasilaan -podcastissakin käytetty formaatti koettiin vähiten mielenkiintoiseksi. Formaatissa hyödynnetään true crime -podcasteista tuttuja tarinankerronnanpiirteitä, eli juonenkäänteitä, puheen selkeää tauotusta ja musiikkia.
Yhteenvetona voidaan todeta, että nuorille suunnattujen uutispodcastien tulee olla viihdyttäviä ja juontajien tulee olla samaistuttavia ja helposti lähestyttäviä. Lisäksi podcastin juontajien välillä täytyy olla rento ilmapiiri ja aiheiden käsittelyssä täytyy tuoda esille uusia näkökulmia. Jaksot eivät myöskään saa olla liian pitkiä ja niiden kuuntelemisen pitäisi sopia nuorten arkeen.
Arvioni mukaan ei ole varmaa, tuleeko uutispodcastit menestymään jatkossa, koska ne kilpailevat koko ajan lisääntyvän viihteellisen sisällön kanssa. Ne kuitenkin ovat yksi uusista median kuluttamisen tavoista, ja tarjoavat tietoa ajankohtaisista aiheista, mitä nuoret juuri kaipaavatkin.
Idalotta Nousiainen osallistui Media-alan tutkimussäätiön stipendikilpailuun.
