Alina Koskelan pro gradu -tutkielma käsitteli toimittajien työuupumuksen syitä. Koskela palkittiin Media-alan tutkimussäätiön stipendikilpailussa.
Havahduin toimittajaopintojeni loppusuoralla siihen, että moni alalla työskentelevä opiskelukaverini jäi vuoro toisensa jälkeen sairauslomalle töistä. Syy oli aina sama: työuupumus. Toki olin myös pistänyt merkille, että monet journalistiikkaa opiskelevat etsivät pakotietä alalta jo siinä vaiheessa, kun opinnot ovat vielä kesken. Osa siirtyi viestintään, osa vaihtoi kokonaan alaa.
Joku yhtälössä ei täsmännyt – miten nuoret entry-tason toimittajat voivat olla jo tässä vaiheessa aivan loppu, kun he ovat hädin tuskin ehtineet työelämään? Onko jokaisella alalla yhtä rankkaa vai onko journalismissa jotain erityistä, mikä saa alan nuoret osaajat uupumaan? Tämän pohdinnan kautta muotoutui pro gradu -tutkielmani tutkimuskysymys: mitkä asiat toimitustyössä voivat altistaa nuoria toimittajia työuupumiselle?
Tutkielmani aineisto koostuu viidestä teemahaastattelusta, joissa Suomen isoimmissa mediataloissa työskennelleet alle 30-vuotiaat toimittajat kertovat luottamuksellisessa ilmapiirissä työuupumuksestaan, siihen johtaneista syistä ja myös siitä, millaista jälkipyykkiä toimituksessa oli käyty uupumiseen liittyen.
Nuorten toimittajien uupumus näyttää tutkielmani tulosten valossa olevan monen asian summa. Toimittajat eivät osanneet nimetä vain yhtä selvää asiaa uupumistensa syyksi, vaan he olivat lopulta palaneet loppuun, kun tarpeeksi moni asia oli työkontekstissa mennyt pieleen tai aiheuttanut kuormitusta tarpeeksi pitkään. Ei vain yksi asia, vaan moni. Nämä asiat myös myötävaikuttivat toisiinsa. Haastatteluista nousikin esiin viisi isoa pääteemaa, joista haastateltavat puhuivat kaikkein eniten ja yhteneväisesti. Tutkielmani tulokset osoittavat, että nuoria toimittajia altistaa työuupumukselle huono esihenkilötyö, ongelmallinen työvuorosuunnittelu, huono työilmapiiri, pätkätyöllisyys lieveilmiöineen ja työn kohtuuttomilta tuntuvat vaatimukset.
Huonolla johtamisella tarkoitetaan puutteellista perehdytystä tai ongelmia työn tukemisessa. Nuori toimittaja on altis uupumaan, jos uusi työpaikka on kuin venäläinen uimakoulu: venäläinen uimakoulu tarkoittaa, että uimataidoton viskataan vain hyiseen veteen ja odotetaan, että oppilas oppii uimaan.
Huonolla työvuorosuunnittelulla tarkoitetaan sellaista työkiertoa, jossa toimittajalla ei ole riittävästi kapasiteettia palautua työstä vapaa-ajalla. Aineistosta ilmeni, että kuormittavan työkierron taustalla on usein kroonistunut henkilöstövaje. Väki vähenee toimituksissa jatkuvasti, mutta työn määrä ei kuitenkaan vähene, vaan se hajautetaan yhä pienemmälle joukolle.
Huonolla työilmapiirillä tarkoitetaan sitä tilannetta, että töihin ei ole mukava tulla sosiaalisten suhteiden näkökulmasta. Erityisesti huono suhde esihenkilöihin ja päälliköihin tai heidän tympeä käytöksensä koettiin erittäin kuormittavaksi asiaksi aineistoni valossa.
Pätkätyöllisyydellä tarkoitetaan sitä, että toimittaja on epävarmojen pätkätyösopimusten loukussa vasten tahtoaan. Jokainen haastateltava työskenteli uupumisensa aikaan määräaikaisena työntekijänä, ja pätkätyöllisyys lieveilmiöineen olikin hallitsevin teema niin aineistossa kuin analyysissani muihin teemoihin verrattuna. Se on kiinnostava havainto. Tulkitsen sen viestivän siitä, että määräaikainen työsopimus ei ole vain muodollinen sopimuspaperi ja yksi työn tekemisen muoto muiden joukossa – isommassa kuvassa kyse on siitä, millainen toimittajan asema on työyhteisön jäsenenä, kuinka häneen suhtaudutaan ja kuinka toimittaja itse käsittää itsensä työntekijänä ja ammattilaisena. Osin kyse on varmasti myös päänsisäisistä epävarmuuksista. Mutta kun toimittajan työsopimusten ketjuttaminen voi olla työnantajalle vain yksi pieni säästökohde, toimittajalle se voi olla henkilökohtainen kriisi ja suoraan ammatilliseen itsetuntoon vaikuttava asia, kuten aineistostani kävi ilmi. Esimerkiksi eräs haastateltava kuvaili, kuinka jatkuvat määräaikaisuudet tuntuvat työnantajan vihjaukselta: et ole niin tarpeellinen, että sinua kannattaisi vakinaistaa.
Kohtuuttomilla vaatimuksilla tarkoitetaan sitä, että rivitoimittajan odotetaan pysyttelevän kärryillä kaikista maailman uutistapahtumista, myös vapaa-aikana. Toimittajan odotetaan myös osaavan tehdä journalismia jokaiseen eri välineeseen kaikissa eri muodoissa, ja samalla ideoivan uusia tapoja tehdä journalismia. Aineistoni valossa nuori toimittaja on siis altis uupumaan, jos hänen odotetaan suoriutuvan monikanavaisesta työstä kuin konkari.
Eräs haastateltava kiteytti haastattelussa yhteen lauseeseen ehkä koko nuorten toimittajien uupumisilmiön ytimen:
”Se on ollu sitä hirveetä näyttämisen tarvetta, toive ehkä siitä vakkaripaikasta ja just se, että pitää venyy joka suuntaan, olla valmis joustamaan ja tulemaan töihin millon vaan ja niinku tekemään juttuja mistä vaan ja missä muodossa vaan.”
Työuupumusta käsittelevissä tutkimuksissa työuupumusta pohjustetaan usein työn vaatimusten ja työn voimavarojen kautta. Työntekijä voi selvitä hyvinvoivana kuormittavastakin työtilanteesta, jos tukena ja vastapainona on riittävästi työntekoa mahdollistavia ja hyvinvointia lisääviä voimavaroja. Tutkielmani aineiston valossa rohkenen vetää johtopäätöksen, että toimittajien uupumisissa on lopulta kyse siitä, että työn vaatimukset ovat liian kovat siihen verrattuna, mitä voimavaroja ja pääomaa ura journalismin parissa antaa takaisin. Ponnistelujen ja palkkioiden epäsuhdalla työssä tarkoitetaan sitä, kokeeko työntekijä ponnistelevansa enemmän työn eteen kuin mitä hän ponnisteluistaan palkkioksi saa. Aineistostani ilmeni, että työn palkkioiden ja ponnistelujen välissä on epäsuhtaa, eli työ journalismin parissa ei aina palkitse nuoria tekijöitä, vaikka työlle ollaan valmiita uhraamaan paljon. Se johtaa nuorten toimittajien uupumisiin.
Tutkielma Trepo-julkaisuarkistossa
Alina Koskela palkittiin tutkielmastaan Media-alan tutkimussäätiön stipendikilpailussa.
