Camilla Suortin pro gradu -tutkielma ”Viestintäteknologian hallinta työn ja muun elämän rajankäynnissä media-alalla” tutkii teknologian käyttöä media-alan ammattilaisilla. Jyväskylän yliopistossa tehdyssä tutkielmassa selvisi, että työn ja muun elämän rajankäyntiä tehtiin viestintäteknologioiden hallitsemisella.
Viestintäteknologian käyttö eri tarkoituksiin on niin arkipäiväistä, että sen seurauksia työn ja muun elämän rajojen hämärtymiselle ei useinkaan tule ajatelleeksi. Kuinka moni on kiinnittänyt huomiota siihen, että samalla älypuhelimella, jolla voi pitää yhteyttä omiin läheisiin tai selata sosiaalista mediaa missä ja milloin tahansa, voi myös lukea työsähköpostit, vaikka illalla sängyssä? Sitä ehkä harvoin tulee ajatelleeksi.
Media-alan työ on digitalisoitunutta ja tietointensiivistä työtä, jossa viestintäteknologia on vahvasti läsnä. Viestintäteknologiaa käytetään media-alalla työvälineenä päivittäin, mutta sen lisäksi sitä käytetään myös henkilökohtaisiin tarkoituksiin. Lisäksi media-alan ammattilaisilla on usein vahva ammatti-identiteetti ja intohimoinen suhtautuminen työhönsä, mikä saattaa edesauttaa työn ja muun elämän sekoittumista. Työn ja muun elämän liiallinen sekoittuminen voi kuitenkin olla ongelmallista, koska se on yhdistetty esimerkiksi uupumiseen. Viestintäteknologia kulkee sujuvasti taskussa tai laukussa elämän osa-alueelta toiselle hämärtäen työn ja muun elämän rajoja, mutta media-alan työyhteisöissä ei välttämättä juurikaan keskustella viestintäteknologian hallinnasta.
Modernissa palkkatyöyhteiskunnassa työ ja muu elämä nähdään toisistaan erillisinä elämän osa-alueina, joiden välillä on vuorovaikutuksessa rakentuvia ja ilmeneviä ajallisia, fyysisiä tai psykologisia rajoja. Muu elämä on palkkatyön ulkopuolista elämää, johon voi sisältyä vapaa-aikaa tai perhe-elämää, mutta siihen voi myös kuulua työn ulkopuolisia vastuita ja velvollisuuksia. Työn ja muun elämän rajankäynti tarkoittaa jatkuvaa neuvottelua elämän eri osa-alueiden välisen tasapainon saavuttamiseksi ja tasapaino on tyytyväisyyttä siihen, kuinka paljon aikaa ja energiaa kullekin osa-alueelle käytetään. Työn ollessa selkeästi aikaan ja paikkaan sidottua, työn ja muun elämän väliset erot ovat helpommin määriteltävissä kuin silloin, jos työtä tehdään teknologiavälitteisesti missä ja milloin tahansa. Maisterintutkielmassani määrittelin viestintäteknologian hallinnaksi sen käyttötavat tai käytön rajoittamisen työn ja muun elämän tasapainottelussa.
Tutkielmani tavoitteena oli kuvata ja ymmärtää viestintäteknologian hallintaa sekä viestintäteknologian hallinnan jännitteitä ja paradokseja työn ja muun elämän rajankäynnissä media-alalla. Jännite syntyy siitä, kun resurssit, kuten esimerkiksi aika ja vaivannäkö, joudutaan jakamaan tärkeäksi koettujen osa-alueiden välillä. Paradoksi taas syntyy pitkittyneistä jännitteistä, jossa ääripäät sulkevat toisensa pois, mutta ovat kuitenkin toisistaan riippuvaisia, jolloin seurauksena on absurdeja tai irrationaalisia lopputuloksia. Tutkielmani aineisto koostui kahdeksasta puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Haastateltavat olivat media-alan ammattilaisia erään suuren suomalaisen mediakonsernin neljästä eri toimipisteestä ja aineisto analysoitiin sekä teemoiteltiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin.
Tutkielmani perusteella media-alan ammattilaiset luovat ja häivyttävät työn ja muun elämän rajoja sekä sovittavat työtä ja muuta elämää strategisesti yhteen hallitsemalla viestintäteknologiaa. Rajoja luodaan työn ja muun elämän välille määrittelemällä työaika viestintäteknologian käytön mukaan sekä rajoittamalla viestintäteknologian käyttöä tai käyttämällä sitä valikoivasti muun elämän aikana. Työn ja muun elämän rajoja häivytetään olemalla tavoitettavissa työasioissa muun elämän aikana sekä olemalla tavoitettavissa muun elämän kontakteille työajalla. Media-alan ammattilaiset sovittavat työtä ja muuta elämää strategisesti yhteen teknologiavälitteisen työskentelyn joustavan sijainnin ja ajankohdan avulla sekä puhumalla teknologiavälitteisesti työstä muun elämän vuorovaikutussuhteissaan.
Viestintäteknologian hallinnassa työn ja muun elämän rajankäynnissä tunnistettiin kaksi jänniteparia ja kaksi paradoksia. Jänniteparit olivat viestintäteknologian käytön rajoittamisen ja valikoivan käytön jännite sekä teknologiavälitteisen ja fyysisen läsnäolon jännite. Viestintäteknologian hallinnan paradoksit puolestaan olivat tavoitettavuuden odotusten ja vapaaehtoisen tavoitettavuuden paradoksi sekä työn ja muun elämän rajojen luomisen ja häivyttämisen paradoksi.
Tutkielmani tulokset lisäävät ymmärrystä viestintäteknologian hallinnasta ja siinä ilmenevästä jännitteisyydestä työn ja muun elämän rajankäynnissä media-alalla. Viestintäteknologian hallinta kytkeytyy ammatillisten rajojen hallintaan, joten parhaimmillaan se tukee media-alan ammattilaisten työn ja muun elämän yhteensovittamista sekä hyvinvointia digitalisoituneessa työelämässä. Media-alan ammattilaisten tarpeet, toiveet ja elämäntilanteet ovat erilaisia ja ne voivat myös muuttua ajansaatossa, joten samanlainen tapa hallita viestintäteknologiaa ei sovi kaikille. Esimerkiksi on hyvä tiedostaa, että jatkuva tavoitettavuus voi kuormittaa toisia, kun taas toisia se ei välttämättä kuormita. Viestintäteknologian hallinnasta ja siihen liittyvistä odotuksista olisikin syytä keskustella säännöllisin väliajoin media-alan työyhteisöissä. Ymmärrykseen tähtäävän keskustelun avulla voidaan luoda toimivia viestintäteknologian hallinnan käytänteitä, mikä voi ehkäistä jopa työuupumusta media-alalla.
Tutkielma JYX-julkaisupalvelussa.
Stipendiblogin kirjoittaja palkittiin MEDIA-ALAN TUTKIMUSSÄÄTIÖN STIPENDIKILPAILUSSA.
