Valma Korhonen pyrki pro gradu -tutkielmassaan selvittämään, miten journalistien perinteisesti käsitetty, tietynlaiseen ammatilliseen etiikkaan, arvoihin ja ihanteisiin nojaava ammatti-identiteetti taipuu viestintätehtäviin.
Tutkielman taustalla on työelämään kytkeytyvä ajankohtainen ilmiö, jossa yhä useampi journalisti median murroksen seurauksena tai omasta tahdostaan vaihtaa alaa viestintään. Siinä missä journalistien työpaikat suhteessa työnhakijoiden määrään ovat laskussa, viestintäala kasvaa ja lisää vetovoimaisuuttaan.
Samaan aikaan ammattimaisen viestinnän painoarvo julkisen keskustelun määrittäjänä kasvaa journalismin kustannuksella. Koska viestintäalalle valuu työvoimaa muun muassa journalismista, viestintäalan ammattilaiset tuntevat yhä paremmin, miten mediaa voi hyödyntää eri organisaatioiden viestinnällisten tavoitteiden mukaisesti.
Viestintäalan ammattilaisilla tutkielman kontekstissa tarkoitetaan erityisesti suhdetoimintaa ja tiedottamista tekeviä viestijöitä, pois sulkien esimerkiksi visuaalisen viestinnän ammattilaiset ja markkinoijat. Teoriaosuudessa selvennetään, mitä tarkoitetaan ammatti-identiteetillä sekä miten määrittellään viestijöiden ja journalistien ammatti-identiteetit erityisesti työn arvojen, ihanteiden ja tavoitteiden osalta.
Tutkimuskysymykset ovat:
Tutkimusta varten on haastateltu seitsemää entistä journalistia, nykyistä viestintäalan ammattilaista, joilla on taustallaan noin 10–30 vuoden ura journalistina. Kaikki haastateltavat esiintyvät tutkimuksessa anonyymisti. Aineisto koostuu heidän puolistrukturoiduista teemahaastatteluistaan, joita on analysoitu teemoittelemalla vastauksia aineistolähtöisesti.
Analyysin perusteella journalistien ja viestijöiden ammatti-identiteetit eroavat työn tavoitteiden, ihanteiden ja arvojen osalta jossain määrin, vaikka joitakin yhteisiä arvoja ja ihanteita on myös hahmotettavissa. Yhteistä on esimerkiksi pyrkimys totuudenmukaiseen, selkeään ja ymmärrettävään tiedonvälitykseen. Näitä kahta ammattia erottaa kuitenkin selvästi se, että viestijän tehtävänä on ensisijaisesti toimia työnantajansa edun mukaisesti, kun taas journalisti vastaa työstään lähtökohtaisesti vain yleisölleen ja tiedonlähteilleen.
Journalismi koetaan universaalisti hyvin merkitykselliseksi työksi, sillä sen tehtävä objektiivisen, luotettavan ja ajankohtaisen tiedon välittäjänä on itseisarvoisesti merkittävä. Sen sijaan viestintätyön merkityksellisyys täytyy löytää sen organisaation tavoitteista, arvoista ja ihanteista, jonka palveluksessa viestijä toimii.
Tutkimuksen tulokset mukailevat hyvin aiheesta aiemmin tehtyjen tutkimusten tuloksia, kuten sitä, että viestintäalalle vaihtaneet entiset toimittajat saattavat kokea pieniä arvoristiriitoja riippuvuussuhteestaan asiakkaisiin ja haluavat erottaa selkeästi tekemänsä työn markkinoinnista. Journalistin etiikka voi olla koetuksella erityisesti yksityisen sektorin viestintätehtävissä, kun taas julkisella sektorilla minkäänlaisia arvoristiriitoja journalistin identiteetin kanssa ei välttämättä synny.
Lue työ Tampereen yliopiston sivuilta.
Tutkimussäätiö myönsi Korhoselle henkilökohtaista apurahaa 4.2.2020.
