Ilmari Hiltusen väitöskirja ”External Interference in Finnish Journalism” tarkastelee suomalaisten journalistien kokemuksia ulkoisesta vaikuttamisesta ja ulkoisen vaikuttamisen seurauksia ammattimaiselle journalismille nykyisessä hybridissä mediaympäristössä.
Journalistit ja journalismi ovat myös Suomessa jatkuvien ulkopuolelta tulevien vaikutusyritysten kohteena. Mediaympäristön muutokset ovat sekä lisänneet journalismiin kohdistuvia paineita että osaltaan heikentäneet journalismin resursseja ja taloudellisia toimintaedellytyksiä. Tätä ympäristöä luonnehtii monikanavaisuus, pirstaleisuus ja kilpailu erilaisten mediamuotojen kesken.
Väitöskirjan tulokset kuitenkin osoittavat, että journalismin asema ja määrittelyvalta julkisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa ovat edelleen keskeisiä. Vaikka henkilöillä, yrityksillä, instituutiolla ja yhteisöillä on käytettävissään ennennäkemätön määrä omia viestintäkanavia ja -mahdollisuuksia, niille on edelleen merkittävää se, miten niitä käsitellään journalistisessa julkisuudessa.
Väitöskirjan keskeinen jännite on ristiriita journalismin autonomian ja ulkoisten vaikutuspyrkimysten välillä. Onnistunut journalismiin vaikuttaminen takaa ulkopuolisille toimijoille lukuisia etuja ja hyötyjä, ja toisaalta vaikuttamisen torjuminen ja itsenäisen aseman säilyttäminen ovat journalismille elintärkeitä oman uskottavuuden ylläpitämiseksi.
Ulkoinen vaikuttaminen määritellään väitöskirjassa laveasti kaikiksi sellaisiksi aktiivisiksi ja/tai invasiivisiksi menetelmiksi, jotka pyrkivät vaikuttamaan journalisteihin, journalismin autonomian alueella tapahtuviin päätöksiin tai autonomiaan alaan tavalla, jolla on seurauksia journalistisille prosesseille tai niiden lopputulokselle. Väitöskirja käsittelee siis laajasti ammattijournalistien kohtaamaa painostusta, häirintää ja uhkailua mutta myös pyrkimyksiä vaikeuttaa journalistista tiedonhankintaa, estää julkisten tietojen käsittelyä journalismissa ja hiljentää journalisteja esimerkiksi oikeudellisin keinoin. Väitöskirja ei käsittele tavanomaista PR- ja viestintätoimintaa tai journalisteihin kohdistettua lobbausta eikä näiden vaikutuksia, sillä näitä on käsitelty ansiokkaasti omassa tutkimushankkeeseen (ks. Jyväskylän yliopiston Medialobbaus-hanke).
Journalismiin kohdistuvaa ulkoista vaikuttamista ja painostusta on tavanomaisesti tutkittu epävakaissa ja kehittyvissä demokratioissa sekä puoliautoritaarisissa ja autoritaarisissa valtioissa. Sen sijaan vakaissa ja demokraattisissa länsimaissa journalismin itsenäisyyttä ja riippumattomuutta sekä journalistien fyysistä ja psyykkistä turvallisuutta on usein pidetty itsestäänselvyytenä. Väitöskirja tuottaa uutta tietoa siitä, millaisia vaikuttamisen, painostuksen ja uhkailun menetelmiä journalistit kohtaavat ympäristössä, jossa lainsäädäntö, kulttuuri ja instituutiot lähtökohtaisesti tukevat itsenäistä journalismia ja sen toimintaa. Lisäksi väitöskirja kartoittaa ulkoisen vaikuttamisen seurauksia ja journalistien vaikuttamisen torjumiseen soveltamia vastakeinoja.
Väitöskirja on monimenetelmällinen ja yhdistää määrällistä ja laadullista aineistoa. Määrällinen aineisto vastaa kysymyksiin ulkoisen vaikuttamisen ja painostuksen yleisyydestä ja kokemusten jakautumisesta erilaisten journalistiryhmien keskuudessa. Määrällisen aineiston muodostavat journalistien aihetta kartoittavaan kyselytutkimukseen antamat vastaukset (n=875). Laadullinen aineisto tarkastelee ulkoisen vaikuttamisen kokemuksia, konteksteja, seurauksia ja aiheeseen liittyviä ammattikäytäntöjä. Laadullisen aineiston muodostavat kyselytutkimuksen avovastaukset (vastaajista 353 vastasi yhteen tai useampaan avovastaukseen), suomalaisten journalistien laajat teemahaastattelut (n=31) ja aihepiirin kanssa tekemisissä olevien sidosryhmien kanssa tehdyt taustahaastattelut (n=4).
Tulokset osoittavat, että erilaiset ulkoisen vaikuttamisen ja painostuksen muodot tunnistetaan hyvin ammattikentällä. Valtaosa suomalaisista journalisteista kohtaa työssään erilaisia ulkoisen vaikuttamisen muotoja. Suurelle osalle journalisteista nämä kokemukset ovat kuitenkin satunnaisia ja poikkeuksellisia. Toisaalta osa journalisteista kokee kasvavissa määrin yhä aggressiivisempaa ulkoista vaikuttamista. Erityisesti sensitiivisiä ja konfliktiherkkiä aiheita käsittelevät journalistit sekä tutkivat journalistit kohtaavat ulkoista vaikuttamista säännöllisesti.
Erilaiset painostus- ja intressiryhmät toimivat hybridin mediaympäristön huomiotaloudessa entistä tehokkaammin ja julkisemmin, ja pyrkivät vaikuttamaan omasta näkökulmastaan keskeisten aiheiden journalistiseen käsittelyyn. Nykyisessä mediaympäristössä myös journalistit ovat henkilöinä entistä näkyvämpiä ja helpommin yleisön tavoitettavissa eri kanavissa. Yleisesti journalistit kokevat juuri yleisön edustajien ja näiden muodostamien verkostojen suunnasta tulevan painostuksen, häirinnän ja uhkailun lisääntymisen merkittäväksi muutokseksi ulkoisessa vaikuttamisessa.
Tämän lisäksi ulkoisen viestinnän ja julkikuvien rakentamisen kasvava merkitys sekä viestintätoiminnan ammattimaistuminen on lisännyt henkilöiden, yritysten, instituutioiden ja yhteisöjen halua pyrkiä kontrolloimaan sitä, miten näitä esitetään ja käsitellään journalistisessa julkisuudessa. Tämä heijastuu journalistien työhön esimerkiksi aggressiivisina julkisuuden hallinnan keinoina, julkisten tietojen perusteettomana salaamisena ja oikeustoimien käyttämisenä painostuskeinona.
Ulkoisella vaikuttamisella pyritään hiljentämään journalisteja sekä estämään määrättyjen aiheiden, teemojen ja näkökulmien käsittelyä journalistisessa julkisuudessa. Uhkakuvana on, että journalismin käsittelemien aiheiden ja näkökulmien kirjo kaventuu, mikä heikentää julkisen keskustelun moninaisuutta, yleisön tiedonsaantioikeuksia ja äänestäjien mahdollisuuksia tehdä demokraattisia päätöksiä riippumattoman ja luotettavan tiedon pohjalta.
Tulosten perusteella verrattain pieni osa suomalaisista journalisteista turvautuu aktiiviseen itsesensuuriin ulkoisen vaikuttamisen pelossa. Vahva ammatillinen identiteetti osoittautui merkittäväksi itsesensuuria ehkäiseväksi tekijäksi. Journalistit kokevat vastuuta yleisölleen ja yhteiskunnalle, ja pitävät työnsä jatkamista tärkeänä ulkoisesta vaikuttamisesta tai sen seurauksista huolimatta. Osalle ulkoinen vaikuttaminen saattaa olla myös tekijä, joka vahvistaa tunnetta työn merkityksellisyydestä ja kokemusta siitä, että näitä asioita tulee käsitellä yhteiskunnassa julkisesti.
Ulkoinen vaikuttaminen kuitenkin lisää journalistisen työn kuormittavuutta ja työmäärää, mikä heijastuu myös journalistien yksityiselämän puolelle ja henkiseen ja fyysiseen jaksamiseen. Uhkana ovat siis sekä itsesensuurin lisääntyminen että ulkoisen vaikuttamisen pitkällä aikavälillä kasautuvat seuraukset. Osa haastatelluista journalisteista kertoi tarvitsevansa kevyempiä juttuaiheita tai taukoja palautuakseen työtehtävistä, joihin on sisältynyt laajaa ulkoista vaikuttamista. Pitkällä aikavälillä ulkoisen vaikuttamisen aiheuttamasta kuormituksesta voi muodostua tekijä, joka ajaa tekijöitä pois journalismin parista.
Tulosten perusteella voidaan erottaa kolme työympäristöön ja -yhteisöön liittyvää tekijää, jotka tukevat merkittävällä tavalla journalistien kykyä torjua ulkoisen vaikuttamisen aiheuttamaa kuormitusta ja vastustaa sen vaikutuksia journalistiseen sisältöön. Nämä tekijät ovat professionalismi, luottamus sekä sisäinen kommunikaatio ja tukitoimet.
Professionalismi viittaa tässä yhteydessä jaettuun näkemykseen siitä, millaisten arvojen, ideaalien ja periaatteiden mukaan journalismia tehdään. Kun koko journalistinen organisaatio päätoimittajasta rivitoimittajiin jakaa riittävän yhtenäisen käsityksen näistä asioista, osapuolet voivat luottaa toimivansa samojen periaatteiden mukaisesti. Kun toimijoilla on yhtenäinen johtoajatus siitä, että journalismia koskevat ratkaisut tehdään pelkästään journalististen perusteiden mukaan eikä esimerkiksi kaupallisten tai poliittisten päämäärien edistämiseksi, linja säilyy yhtenäisenä ja sisäisiltä ristiriidoilta voidaan välttyä. Näin ulkopuoliset toimijat eivät voi käyttää hyväkseen organisaation heikkoja kohtia pyrkiessään vaikuttamaan journalisteihin tai journalismin sisältöön.
Myös luottamus hahmottuu tässä yhteydessä koko journalistisen organisaation läpäisevänä tekijänä. Kun luottamus ja professionalismi ovat kunnossa, päätoimittajat ja esihenkilöt voivat olla varmoja siitä, että heidän alaisuudessaan työskentelevät journalistit tekevät työnsä ammatillisten ja eettisten ihanteiden mukaisesti. Journalistit puolestaan voivat luottaa siihen, että esihenkilöt puolustavat heidän juttujaan ja työtapojaan, eivätkä anna ulkoisten toimijoiden vaikuttaa journalistien työhön. Näin ollen journalisti voi juttua tehdessään olla varma siitä, ettei esimerkiksi esihenkilöön tai päätoimittajiin kohdistettu paine vaikuta jutun julkaisuun tai siinä esitettäviin tietoihin.
Professionalismi ja luottamus tukevat sisäistä avoimuutta ja viestintää sekä mahdollistavat sen, että journalistit voivat ja haluavat etsiä organisaatiolta tukea silloin, kun kokevat sen olevan tarpeen ulkoisen vaikuttamisen käsittelyssä. Näin voidaan vähentää yksittäisiin journalisteihin kohdistuvaa kuormitusta ja tarvittaessa suunnitella sekä yksilöllisiä ja kollektiivisia tukimuotoja esimerkiksi häirintää ja uhkailua vastaan.
Journalistien kokemuksissa omista organisaatioistaan oli huomattavaa vaihtelua. Osa koki saavansa erittäin hyvin tukea journalistiselle linjalleen ja tarvittavaa taustatukea ulkoista vaikuttamista vastaan. Osa puolestaan koki, että poliittisille ja kaupallisille toimijoille annetaan perusteettomia myönnytyksiä, eivätkä he voi luottaa organisaation tukevan heidän tekemiään ratkaisuja ristiriitatilanteissa tai tarjoavan tukea häirintä- ja uhkailutilanteissa.
Kokonaisuutena väitöskirja tarjoaa sekä empiiristä tutkimusnäyttöä siitä, miten yleisesti ja millaisin menetelmin suomalaisiin journalisteihin pyritään vaikuttamaan että aiheen akateemista analyysiä. Tarkoituksena on tarjota myös näkökulmia siihen, miten journalistiset organisaatiot voivat käytännössä parantaa itsenäisyyttään ja kykyään vastustaa ulkoista vaikuttamista. Tulosten perusteella ulkoisella vaikuttamisella ja sen käsittelyllä on vaikutusta journalistiseen työhön ja journalismiin myös Suomen kaltaisessa korkean sananvapauden maassa. Näin ollen ulkoinen vaikuttaminen on syytä tunnistaa tekijäksi, jonka seuraukset on syytä huomioida laajemmin yhteiskunnallisessa ja tieteellisessä keskustelussa ja jonka käsittelyä tulisi rohkeasti laajentaa yhteiskunnallisen merkityksen takia myös ammattikentän ulkopuolelle.
Kaikki väitöskirjan neljä osatutkimusta ovat vapaasti saatavilla open access -artikkeleina. Artikkelit on julkaistu journalistiikan alan tieteellisissä journaaleissa ja löytyvät seuraavista osoitteista:
1) Hiltunen, Ilmari (2019). Experiences of External Interference Among Finnish Journalists: Prevalence, methods and implications. Nordicom Review.
https://sciendo.com/article/10.2478/nor-2018-0016
2) Hiltunen, Ilmari & Suuronen, Aleksi (2020). Differences Based on Individual- and Organizational-level Factors in Experiences of External Interference among Finnish Journalists. Journalism Practice.
https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/17512786.2020.1815558
3) Hiltunen, Ilmari (2020). Ulkoinen vaikuttaminen ja sen vastakeinot suomalaisessa journalismissa. Media & Viestintä.
https://journal.fi/mediaviestinta/article/view/98406
4) Hiltunen, Ilmari (2021). External Interference in a Hybrid Media Environment. Journalism Practice.
https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/17512786.2021.1905539
Ilmari Hiltunen, väitöskirjatutkija
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta, Tampereen yliopisto
+358505099034
ilmari.hiltunen@tuni.fi
