lokakuu 22, 2019

Stipendiblogi: Luovuus ja innovaatiot ovat median tulevaisuuden kannalta oleellisempia kuin koskaan – mutta ymmärretäänkö niitä toimituksissa?

Minna Markkasen pro gradu -tutkielma ”Understandings of creativity, innovation, and technology in a distributed team of journalists. A practitioner-centered approach” tarkastelee journalistien käsityksiä luovuudesta sekä innovaatiosta. Jyväskylän yliopistossa tehty tutkielma paneutuu luovuuden ja innovaation käsitteiden lisäksi käsityksiin teknologiasta.

Piirros lampuista ja syntyneestä ideasta.

Mitä ajattelet kuullessasi sanan luovuus? Ehkä alakoulun kuvataidetuntia; niitä lukuisia elämäntaito-oppaita, joiden avulla voit elää luovempaa elämää; ehkä ajattelet luomista, jotakin uutta. Mitä tahansa ajatteletkaan, et välttämättä osaa määritellä luovuutta erityisen tarkasti, vaan mieleesi nousee kokoelma asioita, jotka yhdistät luovuuteen. Käsität luovuuden tietyllä, juuri sinulle ominaisella tavalla. Entä mitä ajattelet kuullessasi sanan innovaatio? Se kuulostaa jotenkin konkreettisemmalta kuin luovuus, eikö? Se kuulostaa bisnekseltä, teknologialta ja keksinnöiltä. Se kuulostaa juhlapuheilta ja strategiasuunnitelmilta.

Luovuus ja innovaatiot muodostavat pro graduni ytimen yhdessä teknologian kanssa. Tutkin journalistiikan gradussani sitä, miten toimittajat ymmärtävät luovuuden ja innovaation käsitteet. Kysyin 14 toimittajalta, mitä he ajattelevat kuullessaan sanat luovuus ja innovaatio, miten he ovat luovia omassa työssään, voivatko he innovoida arjessaan ja millaiset asiat toimitustyössä tukevat tai rajoittavat heidän kykyään olla luovia tai kehittää innovaatioita.

Mitä ovat luovuus ja innovaatio?

Tähän alkuun tuntuu hyödylliseltä selventää ensin, miten luovuus ja innovaatio eroavat toisistaan. Luovuudessa on kyse ihmisen kyvystä kehittää uusia ja ennennäkemättömiä ideoita. Luovuuteen vaikuttavat ihmisen omat kognitiiviset kyvyt, persoonallisuus sekä ympäristö. Innovaatio sen sijaan tarkoittaa uuden idean ottamista käyttöön vaikkapa organisaatiossa. Innovaatio voi olla esimerkiksi oleellisesti aiempaa parempi tuote, prosessi tai palvelu. Lähtökohtaisesti luovuus ja innovaatio ovat siis erillisiä ilmiöitä.

Mitä toimittajat sitten vastasivat, kun kysyin heiltä luovuudesta ja innovaatioista? Ensi alkuun eivät juuri mitään. Moni haastateltavistani joutui pitämään miettimistauon ennen vastaamista, mikä kertoo jotakin siitä, kuinka paljon toimittajat miettivät luovuutta ja innovaatioita omassa työssään. (Vinkki: eivät kovinkaan paljon.) Yllättävintä oli kuitenkin toimittajien taipumus määritellä luovuus ja innovaatio lähes samalla tavalla ilman juuri minkäänlaista eroa käsitteiden välillä.

Toimittajat löysivät luovuutta kaikista journalistisen prosessin osista: kirjoittamisesta, editoimisesta, valokuvaamisesta, taittamisesta, ideoinnista. Luovuus ymmärrettiin myös kykynä ratkaista ongelmia, kehitellä uusia näkökulmia vanhoihin aiheisiin ja kertoa tarinoita uudella tavalla. Kuten luovuus, myös innovaatio määriteltiin vahvasti oman työn lähtökohdista käsin. Innovaatio nähtiin esimerkiksi parannuksena työtavoissa ja luonteeltaan se määriteltiin pääasiassa prosessiksi. Usein se yhdistettiin implisiittisesti teknologiaan. Toisaalta sisällön tasolla toimittajat puhuivat myös uusista näkökulmista ja kerrontatavoista innovaatioina.

Teknologia korostuu luovassa työssä

Tarkastellessani toimittajien käsityksiä luovuudesta ja innovaatioista, huomasin pohtivani jatkuvasti myös teknologian roolia. Se tuntui tunkevan itseään jokaiseen väliin ja koloon toimittajien puheessa. Päätin siis lukea haastatteluaineiston vielä yhden linssin läpi: mitä toimittajat ajattelevat teknologiasta? Teknologiaan liittyvät tulokset kietoutuvatkin oleellisesti sekä luovuutta että innovaatioita koskeviin tuloskategorioihin. Haastateltavieni joukko koostuu toimittajista, jotka kuuluvat kahteen eri tiimiin. Nämä tiimit tekevät töitä pääasiassa teknologian välityksellä, sillä toimittajat istuvat eri puolilla Suomea eri lehtien toimituksissa. Teknologian rooli luovassa työssä oli siis korostunut: se nähtiin luovan työn mahdollistajana perustavanlaatuisella tasolla. Ilman päivittäisiä tai viikoittaisia videopuheluita ja chat-viestejä luovan työn tekeminen ei olisi ollut tiimeissä mahdollista. Teknologia myös mahdollisti yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunteen muodostumisen molempiin tiimeihin, mikä nähtiin tärkeäksi edellytykseksi esimerkiksi ideoiden esittämiselle.

Huomaatko jo, miten käsitteet alkavat sekoittua toisiinsa? Niin kävi myös haastatteluissa, sillä toimittajat puhuivat iloisesti ristiin luovuudesta ja innovaatioista, sekä antoivat esimerkkejä toisesta puhuttaessa toisesta. Miksi sitten pääasiassa korkeasti koulutetut ja kokeneet toimittajat eivät nähneet käsitteiden välillä juurikaan eroa? Osasyy siihen, miksi sain juuri tällaisia vastauksia, voi olla se, että nykytoimittajilla ei ole juurikaan aikaa olla luovia tai innovoida arkityössään, kun toimitusten budjetit ovat pienentyneet ja tavoitteena on tuottaa yhä enemmän sisältöä jatkuvasti pienenevillä resursseilla. Toinen syy voi olla se, että luovuutta ja innovaatioita on median kontekstissa vaikeaa erottaa täysin toisistaan, sillä ero niiden välillä on usein hiuksenhieno. Ja kolmanneksi, syy tuloksiin voin olla minä itse. Jos luovuutta ja innovaatioita ei ole aiemmin pohtinut, tulee niitä käsitelleeksi niillä sanoilla, joita tutkija haastattelussa käyttää. (Ajattelithan sinäkin heti alussa kuvaamataidon tuntia.)

Nyt saatat pohtia, mitä väliä sillä on, mitä toimittajat ajattelevat luovuudesta, innovaatioista ja teknologiasta. No, jos miettii nykyisenlaista mediaa, on selvää se, että sille ja sen tarjoamalle sisällölle on yhä enemmän kilpailijoita. Sosiaalinen media, suoratoistopalvelut ja koko muun elämän kirjo kilpailevat ihmisten ajasta – ja tuossa kilpailussa luovuus ja ennennäkemättömät sisällöt ovat kilpailuvaltti. Tämän vuoksi meidän pitää olla perillä siitä, miten luovuuden ja innovaation käsitteet toimivat media-alan kontekstissa. Toimittajien käsitykset ovat näin ollen yksi pieni osa isompaa palapeliä, jonka kokoamalla toivottavasti joskus vielä voimme ymmärtää, miten tehdä parempia, kiinnostavampia ja luovempia mediasisältöjä.

Lue Jyväskylän yliopiston sivuilta koko opinnäytetyö: Understandings of creativity, innovation, and technology in a distributed team of journalists. A practitioner-centered approach

Stipendiblogin kirjoittaja voitti kirjoituksellaan stipendin Media-alan tutkimussäätiön stipendikilpailussa.

Lisätiedot:
Minna Markkanen
markkanen.minna1_gmail.com (laita _viivan tilalle @-merkki)