Onni Niemen ja Valtteri Parikan kandidaatintutkielma ”’Ekan lauseen vääjäämätön seuraus pitäisi olla se, että lukija haluaa lukea seuraavan. Tarkastelussa keinot, joilla HS:n Kuukausiliitteen pitkien tarinallisten lehtijuttujen aloitukset imaisevat lukijan mukaansa” pureutuu niihin tapoihin, joilla pitkät tarinalliset lehtijutut alkavat. Jyväskylän yliopistossa tehty tutkielma tarkastelee aihetta Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen kautta.
Jaksanko keskittyä tähän juttuun, kun naapurivälilehdillä avautuu koko internet?
Netin loputon ja globaali mediatarjonta aiheuttaa kovan kilpailun lukijoiden huomiosta. Jokaisen jutun on onnistuttava herättämään lukijan mielenkiinto erikseen, koska kiinnostus ei periydy. Mikäli juttu vaikuttaa alussa tylsältä, lukijalla ei ole velvollisuutta kahlata sitä läpi, vaan hän voi helposti klikata seuraavaa. Mielenkiintoista onkin se, mikä saa lukijan jatkamaan lukemista – erityisesti pitkän artikkelin. Jutun leipätekstin aloitus on korostetun tärkeässä asemassa, koska sen aikana lukija tekee päätöksen, uhratako kallisarvoista aikaansa juuri tähän artikkeliin.
Huomion herättämisen koukkuihin pureuduimme kandidaatintutkielmassamme, jossa tarkastelimme Helsingin Sanomain Kuukausiliitteen artikkelien aloituskappaleita. Tutkimme sitä, kuinka Kuukausiliitteen pitkät, tarinalliset jutut alkavat. Selvitimme myös sitä, miten artikkelien aloitukset luodaan ja kuinka merkittäväksi aloitukset koetaan Kuukausiliitteen toimituksessa. Aineistomme koostui 12:sta Kuukausiliitteen artikkelin aloituksesta.
Ennen leipätekstiä omat tärkeät taistelunsa lukijan huomiosta käyvät otsikko, ingressi ja kuvat. Niitä emme kuitenkaan tällä kertaa tutkineet. Aloitusten rakennetta tarkastelimme funktionaalisen jaksoanalyysin metodilla ja aloitusten merkittävyyttä teemahaastatteluilla. Haastattelimme Kuukausiliitteen toimittajia Anu Nousiaista ja Jouni K. Kemppaista sekä liitepäällikkö Lauri Malkavaaraa.
Metodien oheen loimme itse oman käsitteen, jutun imun. Sillä tarkoitamme sitä abstraktia voimaa, joka saa lukijan uppoutumaan tarinaan joka solullaan. Yritimme selvittää, miten tätä imua luodaan. Tiivistetysti hyvä alku koostuu soljuvasta kielestä, yllätyksellisyydestä ja kiinnostavasta aiheesta.
Aloituskappale on jutun tärkein osa otsikon ja ingressin ohella, totesi Kuukausiliitteen pitkäaikainen liitepäällikkö Lauri Malkavaara haastattelussamme. Saimme selville, että aloituksia pohditaan Kuukausiliitteessä kenties enemmän kuin mitään muuta jutun osuutta. Jos aloitus ei ole hyvä, tekstin muut hienoudet menevät hukkaan, kertoi Jouni K. Kemppainen.
”Ekan lauseen vääjäämätön seuraus pitäisi olla se, että lukija haluaa lukea seuraavan”, Malkavaara tiivisti.
Toimittaja Kemppainen mainitsi käyttävänsä toisinaan jopa puolet koko artikkelin kirjoitusajasta aloituskappaleen hiomiseen. Jokainen virke, lause ja sana on punnittu tarkasti siitä näkökulmasta, miten elementti lisäisi lukijan mielenkiintoa juttua kohtaan. Anu Nousiainen teroitti sitä, että koukku on saatava nopeasti aikaiseksi – kuitenkaan totuudesta lipsumatta.
Analyysissamme luokittelimme jokaisen aloituskappaleen virkkeet ja lauseet sen mukaan, mikä funktio niillä on jutussa juonenpunonnan kannalta. Näitä erilaisia luokkia eli funktionaalisia jaksoja löytyi aineistostamme seitsemän. Keskeinen tuloksemme oli se, että Kuukausiliitteen aloituksissa viljellään eniten tilanne- ja kuvaus-jaksoja. Ensin mainitun tehtävä on viedä tarinaa eteenpäin, ja jälkimmäinen maustaa tapahtumia kuvailevin yksityiskohdin.
Kolmanneksi eniten aineistossa esiintyy toimittajan sisäinen ääni -jaksoa, joka viittaa kirjoittajan omaan – usein passiivilla etäännytettyyn – salakavalaan kommentointiin. Esimerkiksi Pentti Linkolasta kertova juttu alkoi tällaisella sisäisellä äänellä: ”Olisihan se pitänyt arvata. Ei siihen pihaan ajeta autolla.”
Tutkimuksemme perusteella juuri artikkelien avausvirkkeet edustivat useimmin toimittajan sisäisen äänen jaksoa. Persoonallinen aloitus erottaa tarinalliset tekstit esimerkiksi uutisista.
Kuukausiliitteessä käytetään sen sijaan vähemmän sitaatti- ja käänne-jaksoja. Käänne-jaksolla tarkoitamme dramaattista juonen käännöstä, joka on Kuukausiliitteessä varsin säästelty, mutta taiten käytetty, tehokeino. Suoria haastateltavien lainauksia tekstien aluissa oli erittäin vähän.
Lisäksi havaitsimme, että juonen kuljettamisen ohella lukijaa pyritään sivistämään tarinaan ripotelluilla faktatiedoilla – ”ikään kuin salaa”, sanoi Malkavaara.
Tutkimuksessamme selvisi myös, että lukijan mielenkiintoa pidetään yllä eri jaksojen ripeällä vuorottelulla. Tosin muutamassa artikkelissa jutun imua luotiin yhden jakson pitkäjänteisellä hyödyntämisellä. Silmiinpistävän usein Kuukausiliitteen artikkelit alkavat sillä, että toimittaja kuvailee saapumistaan haastattelupaikalle. Se johtuu kronologiasta: tarinat tuppaavat alkamaan alusta. Monesti artikkelit leikittelevät lehtijutun keinotekoisuudella, lukijaa saatetaan esimerkiksi puhutella.
Uskallamme todeta, että teimme kanditutkielmallamme useita hyödyllisiä johtopäätöksiä mediamaiseman nykytilasta. Tärkeää aihetta on tutkittu tähän mennessä hyvin vähän. Tutkielmamme loppuluvussa esitellään vielä useita tähdellisiä aiheita jatkotutkimukselle.
Toimittaja-tietokirjailija Johanna Vehkoo on arvioinut, että taustoittavat, syvälliset ja pitkät jutut voisivat olla mediatalojen pelastus median murroksessa. Pitkiä ja aiheeseen pureutuvia tekstejä on vaikea kopioida, eikä niitä voida tuottaa ilmaiseksi ilman osaamista. Siksi on tärkeää, että ne onnistuvat kaappaamaan lukijan internetin ärsykevirran keskeltä.
Tutkielmassamme sivuamme myös muun muassa pitkän journalismin yhteneväisyyksiä peliteollisuuden alaan. Kumpikin pyrkii luomaan ensin ”engagement”-tilanteen, joka koukuttaa käyttäjän, ja siirtymään tämän jälkeen ”total immersion” -tilaan, joka siirtää kuluttajan uuteen maailmaan kaiken hälinän keskeltä.
Anu Nousiainen tähdensi haastattelussamme, että Kuukausiliitteessä ymmärrettiin jo vuosia sitten, että lukija pitää saada imaistua juttuun mukaan – sen jälkeen juttu pitää kyllä hänet otteessaan.
Jos journalismi pystyy tarjoamaan upottavia elämyksiä lukijalle, sillä ei ole tulevaisuudessa hätäpäivää.
Lue koko Onni Niemen ja Valtteri Parikan opinnäytetyö.
Stipendiblogin kirjoittajat voittivat kirjoituksellaan stipendin Media-alan tutkimussäätiön stipendikilpailussa.