Oskari Valtonen tarkastelee tutkielmassaan, miten suomalaisissa mediataloissa suhtaudutaan 360°-sisältöihin ja miltä journalististen 360°-sisältöjen lähitulevaisuus näyttää.
”360°-sisältöjen keskiössä – Miten suomalaisissa mediataloissa suhtaudutaan 360°-sisältöihin?” on tekemäni Jyväskylän yliopiston journalistiikan opinnäytetyö. Kun aikanaan mietin tutkielmani aihetta, huomasin hämmästyksekseni, ettei aihepiiristä ollut yhtäkään suomenkielistä tutkimusta. Päätin siis ottaa haasteen vastaan. Noin viiden viikon ahkeroinnin lopputuloksena oli 32 sivun kandidaatintutkielma, joka oli samalla pisin, haastavin ja työläin koskaan kirjoittamani tekstikokonaisuus.
Koin, että suomalaisten mediatalojen suhtautuminen aiheeseen oli hämärän peitossa. Jotain kiinnostusta kuitenkin oli näkynyt, koska 360°-juttuja oli putkahdellut esiin vuosien ajan. Siispä selvitin tutkielmassani, miten suomalaisissa mediataloissa yleensä suhtaudutaan näihin sisältöihin. Samalla keräsin tietoa, miltä sisältöjen lähitulevaisuus vaikuttaisi. Laadullisen tutkimukseni aineiston keräsin teemahaastatteluilla viidestä suuresta suomalaisesta mediaorganisaatiosta.
Tutkielmani sisältää muutaman haasteellisen käsitteen. Määrittelen teoriaosuudessa ensimmäiseksi immersiivisen journalismin, koska se on yläkäsite virtuaalitodellisuudelle ja 360°-sisällöille. Immersiivisen journalismin ideana on, että yleisö voi osallistua ensimmäisessä persoonassa mediasisältöihin niin kuin he olisivat oikeasti paikan päällä. Esimerkiksi virtuaalitodellisuuden vr-lasit mahdollistavat tällaisen ”sukeltamisen” kokemuksen. Koska lasien kuvaa voi katsoa mihin suuntaan vain, sitä kutsutaan 360-asteiseksi. Tietokoneilla ja älypuhelimilla voi myös kuluttaa tällaisia sisältöjä, mikä on kasvattanut niiden määrää viime vuosina. Päätin niputtaa sekä 360°-videot että 360°-valokuvat saman käsitteen alle, jotta molemmat saisivat koko ajan huomioitua tekstissä.
Tutkielmani yksi merkittävimmistä lopputuloksista on mielestäni sen koottu teoriaosuus. Lähdekirjallisuutta oli hyvin vähän ja vanhempien tekstien yhdistäminen aiheeseen oli työlästä. Englanninkieliset tekstit olivat vaikealukuisia ja niiden ymmärtäminen, osittainen suomentaminen ja yhteen kokoaminen vei eniten aikaa tutkielman teosta. Muutamista käsitteistä ei ollut ollenkaan suomennoksia. Sosiaaliset 360°-sisällöt, toimittajan johdattamat 360°-sisällöt ja henkilöhahmojen johdattamat 360°-sisällöt ovat esimerkkejä suomentamistani uusista termeistä. Voin rehellisesti sanoa, että tutkielma on ensimmäinen, joka kokoaa yhteen kaiken aiheesta suomeksi. Tästä on kovasti hyötyä muita tulevia tutkimuksia varten, ja kandini otettiinkin esimerkiksi jo palautuspäivänä lähteeksi käynnissä olevaan EMORES-hankkeeseen. Lisäksi otin teoriaosuudessa lyhyesti huomioon teknologian uutena innovaationa journalismissa.
Suurin osa suomalaisista mediataloista ei tuota 360°-sisältöjä. Selittävin syy ilmiöön on yksinkertaisesti resurssien vähäinen määrä. Kaikki kohdistuu lähtökohtaisesti ”perustuotteen” eli sanomalehden tekemiseen ja sen turvaamiseen. Muu on ekstraa. Tavallistenkin videoiden tekeminen on usein hyvin vähäistä, joten monimutkaista 360°-formaattia ei edes harkita. Kuten eräs haastateltava totesi: se on aivan liian iso hyppy taloissa. Kaiken lisäksi 360°-sisältöjen katselumäärät ovat olleet pieniä mainostuloihin nähden.
360°-sisältöjen tiedostomuoto aiheuttaa päänvaivaa. Formaatti ei toimi kaikissa verkkoalustoissa ja tilanteen korjaamiseen vaadittaisiin alustan muokkaamista. Osa mediataloista on kiertänyt ongelman laittamalla sisällöt YouTubeen tai Facebookiin, mutta silloin uudeksi ongelmaksi nousivat tuloihin liittyvät asiat. Sisällöt ovat ikään kuin väärällä alustalla lehden omien verkkosivujen sijaan. 360°-videota on myös suhteellisen hankalaa editoida. Esimerkiksi Turun Sanomien ensimmäistä videota tehtiin peräti 15 tuntia!
Kun tavallinen valokuva on rajattu, on 360°-kuva rajaamatonta. Tästä syystä kuvilla katsottiin olevan lisäarvoa etenkin sellaisista paikoista, joihin katsoja ei normaalisti pääse. Haastateltavat kertoivat, että sisältöjä käytettiin usein tällä tavalla verkon rikastamiseen. Omina juttuinaan niiden ei oikein katsottu pärjäävän. Toisaalta sisältöformaatti on vielä yleisölle jonkin verran vieras. Etenkin vanhemmat ihmiset eivät tajua kääntyvää kuvaa. 360°-sisällöt koskevat siis yhä enemmän nuoria tulevia median käyttäjiä.
360°-sisältöjen lähitulevaisuus nähtiin yleisesti ottaen heikoksi. Organisaatioille on vielä hämärää, mistä aiheista sisältöjä kannattaisi tehdä ja mille laitteille. VR-lasien käyttäminen voi olla työlästä eivätkä ihmiset kuin mediatkaan omista teknologiaa. 360°-sisältöjä tehdään nyt vain älypuhelimet mielessä. Vasta teknologian yleistyminen ja hintojen putoaminen alentaa myöhemmin kynnystä 360°-sisällöntuotantoon. Nyt tekeminen on enemmän hakemista, johon toisinaan palataan.
Sain haastatteluista sellaisen kuvan, että medioissa lähinnä katsellaan tällä hetkellä toisiaan ja missään ei tehdä ensimmäistä siirtoa. Suomessa Ylellä on helpoin ja vapain asema immersiivisten sisältöjen kehittämisessä. Ylen haastateltavan mukaan se olisi tärkeää nyt, koska laitekehitys on nopeaa, ja muuten sisältöihin on vaikeampi siirtyä tulevaisuudessa. On myös mahdollista, että 360° sulautuu osaksi muita immersiivisiä sisältöjä, kuten lisättyyn todellisuuteen.
Osa toimittajista suhtautuu aihepiiriin todella nihkeästi. Toimittajien rooli on hiljalleen tuntunut muuttuvan kaiken mahdollisen hallitsevaksi mediaosaajaksi, mutta 360°-sisältöjen tekemistä ei kuitenkaan pidetä tällä hetkellä toimittajan perustaitona, vaan valokuvaajien osaamisalueena. Moni toimittaja on silti oma-aloitteinen, opettelee taidon ja hyödyntää sitä työssään. 360°-sisältöjen tekemiseen ei oikein ole tällä hetkellä koulutusta Suomessa.
Kaikista haasteista huolimatta haastateltavat näkivät sisältömuodon olevan silti kasvavassa roolissa mediakentässä. Kun 360°-sisältöjä tehdään, mediaorganisaatio osoittaa kaikille olevansa kehityksessä ja ajassaan mukana. Kehitystä eivät ainoastaan seuraa yleisön jäsenet, vaan myös kilpailevat mediat. Vain sisältöjä tekemällä on mahdollista saada vastauksia kysymyksiin, miten asiakaskuntaa palvellaan sisällöillä ja miten teknologia saadaan valjastettua parhaiten journalistiseen käyttöön. Vaikka 360°-sisällöt eivät olisikaan lyöneet itseään vielä läpi Suomessa, on mielenkiintoista nähdä miten niille käy tulevaisuudessa!
Opinnäytetyö Jyväskylän yliopiston sivuilla: 360°-sisältöjen keskiössä – Miten suomalaisissa mediataloissa suhtaudutaan 360°-sisältöihin?
Stipendiblogin kirjoittaja osallistui kirjoituksellaan Media-alan tutkimussäätiön stipendikilpailuun.
