Reuters-instituutin Digital News Report -tutkimuksen tulokset osoittavat, että suomalaisten luottamus uutisiin on kasvanut yhä edellisvuodesta, mutta 15 prosenttia vastaajista puolestaan kielsi voivansa luottaa useimpiin uutisiin. Tutkimuksessa käy myös ilmi, että suurempi osa kyselyn vastaajista luottaa itse seuraamiinsa uutisiin useammin kuin maan uutisiin yleensä. Ero luottamuksessa itse seuraamien ja muiden uutisten välillä enteilee yhteiskunnan ja mediakentän poliittista jakautuneisuutta. E2 Tutkimuksen tutkimusjohtaja Mari K. Niemi pohtii kirjoituksessaan moniäänisyyden toteutumista valtamediassa.
Isossa-Britanniassa asuvana suomalaisena seuraan aktiivisesti molempien maiden mediaa. Brittimedia ei ole poliittisesti yhtä jakautunutta kuin esimerkiksi Puolassa tai Espanjassa. Suomeen verrattuna polarisaatio on voimakkaampaa. Britanniassa lehdet ottavat vahvoja kantoja myös asioihin, jotka eivät ole puoluepoliittisesti yksiselitteisiä – vuoden 2016 Brexit-äänestys oli tästä hyvä esimerkki.
Vuonna 2014 Britanniassa perustettiin uusi sanomalehtikin, The National, Skotlannin itsenäisyyttä tukemaan. Itsenäisyysmielisyys oli Skotlannissa kasvussa, mutta asian kannattajille ei ollut olemassa omaa sanomalehteä. Useammin puhutaan siitä, miten kärjekäs journalismi saattaa jakaa kansalaisia eri leireihin. The Nationalin perustaminen on hyvä esimerkki siitä, miten jo syntynyt uusi poliittinen jakolinja heijastui journalismiin.
Suomessa median polarisaatio on varsin vähäistä. Tämä ei tarkoita, että suomalaiset yleisöt olisivat samanmielisiä. Jos yleisöt eivät löydä journalistisesta mediasta kaipaamiaan sisältöjä, ne etsivät maailmankuvaansa sopivaa tiedonvälitystä perinteisen median ulkopuolelta.
Vuonna 2015 keskustelu maahanmuutosta kiihtyi, ja se näkyi yleisöjen aiempaa laajempana hakeutumisena vaihtoehtoisten uutislähteiden äärelle. Vale- tai vastamedialla on tunnistettu olevan muuta mediaa täydentävä luonne. Perinteisillä journalistisilla tuotteilla on edelleen paikkansa näidenkin yleisöjen kulutuksessa.
Koronakriisin myötä myös Suomessa on tullut esiin osayleisö, jonka ”totuudet” poikkeavat valtavirran journalismin tiedepohjaisesta uutisoinnista ja maailmankuvasta. Rokotekriittiset ja koronan olemassaolon kiistäjät eivät löydä perinteisestä uutismediasta ajattelunsa kanssa resonoivaa tietoa.
Keväällä 2022 akuutti keskustelunaihe on Ukrainan sota – ja se, miten hiljaiseksi kriittinen media on Venäjällä lyöty. Venäjän media ei ole polarisoitunutta, koska erilaisille näkemyksille ei anneta tilaa. Se ei myöskään heijastele todenmukaisesti tapahtumia, saati käsittele kriittisesti valtaapitäviä.
Demokratiaan kuuluu reilu mahdollisuus polarisaatioon ja ”vääriin” mielipiteisiin. Silti: journalistisiin periaatteisiin sitoutuneen median perusta on faktojen oikeellisuus. Niistä vedetyt johtopäätökset ja yhteiskunta-analyysit taas voivat olla kaukana toisistaan.
Läntisen maailman tiivistettyä rivejään ilmassa on vahvaa tunnetta yksituumaisuuden tärkeydestä. Onko tässä myös moniäänisyyden katoamisen riski? Tilannetta mutkistaa hybridivaikuttaminen, Venäjältä Suomeen suuntautuva pyrkimys saattaa kansalaisia toisiaan vastaan.
Tärkeä kysymys kuuluu: miten pitää mukana ne yleisöt, jotka ovat riskissä lipua omiin todellisuuksiinsa? Eri tavoin ajatteleville tulisi löytyä laatumediasta uskottavaa, puhuttelevaa tiedonvälitystä. Erilaiset yleisöt tulisi pitää matkassa – tarttumatta hybridivaikuttamisen tehtailemiin, kansalaisten polarisoitumista ruokkiviin syötteihin. Median tehtävänä on vaalia yhteyttä monenlaisiin yleisöihinsä totuudesta tinkimättä.
Mari K. Niemi
tutkimusjohtaja
E2 Tutkimus
Kirjoitus on julkaistu Reuters-instituutin Digital News Report Suomen maaraportissa.
Lue koko Uutismedia verkossa 2022 -raportti (pdf)
